Kuvaus: Vincent McKenna (Bill Murray) on kiukkua täynnä oleva Vietnamin sodan veteraani, joka kuluttaa päivänsä pääasiallisesti muita ihmisiä vältellen, ryypäten sekä laukkaradalla siellä kilpaa kirmaavien hevosten puolesta vetoja lyöden. Eristäytyneisyydestään huolimatta Vincent ei silti ole ypösen yksin, sillä kumppaninaan hänellä on Felix niminen katti, jolle ruoaksi kelpaa vain ja ainoastaan se paras ja mahdollinen. Ihmissuhdekin häneltä hieman yllättäen löytyy, mutta rakkauden sijasta se suhde pohjautuu puhtaasti liiketalouteen. Luonaan nimittäin vierailee lähes päivittäin viimeisillään raskaana oleva venäläisilotyttö, Daka (Naomi Watts), joka maailman vanhimman ammatin harjoittamisen ohella työskentelee myös eksoottisena tanssijattarena läheisellä yöklubilla.
Vincentin hedonistinen elämäntyyli kokee kuitenkin todellisen muodonmuutoksen, kun hän päivänä eräänä joutuu vastahakoisesti katsomaan naapuriin vastikään muuttaneen Oliver (Jaeden Lieberher) pojan perään, yksinhuoltajaäitinsä Maggien (Melissa McCarthy) ylitöiden vuoksi. Pientä rahallista korvausta vastaan, kuinkas muutoinkaan. Vincentin vähintäänkin omalaatuiset elämänohjeet ja selviytymisneuvot avaavat Oliverille täysin uuden maailman ja sytyttääpä pojan aito innostus pilkkeen lopulta myös äreän veteraaninkin silmäkulmaan.
Tuomio: Nythän on niin, että tarinnallisesti St. Vincent ei millään muotoa ole mitenkään sieltä originellimasta päästä, sillä onhan näitä kärttyisiä vanhoja ukkoja kasvutarinoineen nähty viime vuosina muissakin tuotannoissa, kuten esimerkiksi vaikkapa Clint Eastwoodin Gran Torinossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että St. Vincent olisi mitenkään huono elokuva. Ei todellakaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Kokonaiskuvaa ajatellen se on yhtäältä niin koskettava kuin myös hauskakin, eli kuten jostakin muualta luin charmikkaampi variaatio Gran Torinosta.
Bill Murray tekee tässä pätkässä jälleen yhden takuuvarman roolisuorituksen känkkäränkkäisenä Vincentinä, ja vieläpä sellaisella helppoudella, että jäin väkisinkin väliin miettimään mihin Murray loppuu ja mistä roolihahmo alkaa. Nuorta Oliveria näyttelevä Jaeden Lieberher onnistuu hänkin roolissaan hyvin, eikä missään vaiheessa saanut minua ulosannillaan ärsyyntymään, mikä sekin on hyvä merkki se. Sitten siellä on vielä Melissa McCarthy, joka on tällä kertaa heittänyt hössötyskomedioinnin hetkellisesti syrjään, tehden vaihteen vuoksi jotakin astetta vakavampaa. Mukavaa vaihtelua, jota soisin Melissalta näkeväni tulevaisuudessa enemmältikin, vaikken nyt varsinaisesti mikään megafaninsa olekaan.
