Kerätessään luitaan tienpielessä kaksikko tekee karmaisevan löydöksen. Penkalla kun köllöttelee pahoin piloille mennyt ruumis. Lainkuuliaiset veljet lähtevät siltä seisomalta tinanappia rinnuksissaan kantavan Will Stewartin (Bo Hopkins) pakeille, pyytäen tätä tulemaan mukaan, jotta tämä voisi ryhtyä tutkimaan mistä oikein onkaan kyse. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ehdittyään takaisin löytöpaikalle, ei ruumista näy enää missään. Krapulaansa pois nukkuva pultsari kylläkin. Deekun poistuessa omille teilleen, Sheriffi tekee hätkähdyttävän havainnon. Aivan jalkojensa juuresta hän bongaa oudonnäköistä substanssia, jonka koostumus tutkittaessa paljastuu vähintäänkin kiehtovaksi. Mönjä kun on vampyyrinomaisesti kovastikin punasolujen perään.
Putkan sijasta Stewart järjestää lomalaisille yösijan erään paikallisen naisen luota. Yön tunteina Mike tekee tahtonsavastaisen katoamistempun ja aamusella Josh on tapahtuneesta äimänkäkenä. Sen sijaan, että Josh luottaisi Jenni Pääskysaaren ja hänen taustatiiminsä taitoihin, mies päättää lähteä kadonneen jäljille ihan ite. Tai noh, ei nyt ihan ite, sillä sivupotkiakseen hän saa Holly Piercen (Jody Medford), jonka avustuksella kaksikko onnistuu törmäämään veren makuun päässeisiin mutantteihin. Taistelu henkiinjäämisestä on valmis alkamaan...
Tuomio: Hieman viipyilevästi liikkeelle lähtevä, mutta edetessään jatkuvasti tahtiaan parantava mutanttihorrori, jonka loppukliimaksi on vähintäänkin eeppinen. Uudelleen tehty versio ilmestyi neljä vuotta myöhemmin Nightmare at Noon aka Death Streetin muodossa. Mukana tuolloinkin Wings Hauser ja Bo Hopkins.
2 kommenttia:
Sellainen muistikuva on, että tässä olisi aika hyvä musiikki?
Jep. Richard Band hoiteli musiikkipuolen tähän leffaan.
Lähetä kommentti