torstai 26. joulukuuta 2013

The Protector (1985)

Kuvaus: Billy Wong (Jackie Chan) on kovaotteinen newyorkilaiskyttä, jonka partneri saa surmansa pahoin epäonnistuneen ryöstön yhteydessä. Billy saa uudeksi kumppanikseen Danny Garonin (Danny Aiello), ja työtehtävän valvoa muotinshown sujumista ilman isompia häröilyjä. Helpon oloinen keikka muuttuu nopeasti astetta vaikeammaksi, kun shown järjestäjänä toimiva Laura Shapiro (Saun Ellis) kidnapataan aivan turvallisuutta valvovien rikosetsivien nenän edestä.

Käy ilmi, että Lauran isällä on yhteyksiä kaukoidässä operoiviin huumerikollisiin. He näyttäisivät olevan Lauran kaappaamisen takana. Niinpä New Yorkin poliisikomentaja lähettää Billyn partnereineen Hongkongiin asiaa tarkemmin tutkimaan. Paikan päälle saavuttuaan kaksikko pistää heti kättelyssä kunnolla tuulemaan - valvoen lakia omalla villin lännen tyylillään, aiheuttaen ohessa kroonista päänsärkyä paikallisille pulverikauppiaille kuin myös virkamerkkiä kantaville virkaveljilleen....

Tuomio: Keskinkertainen ja kaikki kliseet läpikäyvä toimintarymistely, joka toimii kyllä Glickenhaus pätkänä, muttei  Jackie Chan sellaisena. Pätkästä kun uupuu Chanille ominainen huumori tyystin, eikä hänestä liioin ole Dirty Harry tyyppikseksi kovakasvoksikaan. Parasta antia tässä leffassa ovat Chanin suorittamat akrobaattiset taistelukohtaukset, joita on aina ilo katsella, oli elokuva itsessään sitten huono tahi ei. Elokuvasta löytyy kaksi eri versiota. Tämä Glickenhausin versio sekä Chanin oma variaatio, josta voi käydä halutessaan lukemassa lisää vaikkapa täältä. Kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää.
   

2 kommenttia:

...noir kirjoitti...

En ole nähnyt tätä vuosiin, mutta penskana se oli todella kova juttu. Olikin hieman surku sitten aikoinaan lukea, että elokuva ei juuri kenenkään mukana olleen mielestä ollut onnistunut, kun itse sitä ei ainakaan kakarana huomannut ja nyt hieman arvelluttaa katsoa se juuri sen pelossa, että nyt huomaisi ne ns. epäonnistumiset.

Tuoppi kirjoitti...

Kakarana oli niin helppo pitää elokuvasta kuin elokuvasta, kun ei tosiaan osannut kiinnittää huomioita sellaisiin jippoihin kuin mitä nykyään tulee kiinnitettyä. Oi niitä aikoja ja niin pois päin....