torstai 27. maaliskuuta 2014
The Legend of Hell House (1973)
Kuvaus: Fyysikko Lionel Barrett (Clive Revill) palkataan miljonääri Mr. Deutschin (Roland Culver) etsimään todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä. Tämän tyyppisiä evidenssejä löytyisi kuuleman mukaan kaikista parhaiten legendaarisesta Hell Housesta, jonka ökyrikas omistaja Emeric Belasco (Michael Cough) meni päästään poks, teurasti tämän jälkeen tylysti perheensä, kadoten verityönsä jälkeen kuin tuhka tuuleen.Jättäen jälkeensä uhriensa levottomat henget, joiden kerrotaan edelleenkin kummittelevan synkän historiikin omaavan rakennuksen uumenissa.
Aivan yksin Barrett ei paholaisen taloon sisään uskallaudu, vaan henkisenä tukenaan hänellä on vaimonsa Ann (Gayle Hunnicutt), mentaalinen meedio Florence Tanner (Pamela Franklin), sekä Benjamin Fischer (Roddy McDowall), jonka meriitiksi lasketaan edellisestä, pahoin pieleen menneestä tutkimusreissusta ainoana hengissä selviäminen. Yhdessä ja erikseen tutkijat saavat kauhukseen pian huomata, että talo henkineen on edelleenkin voimissaan, valmiina tekemään mitä tahansa pistääkseen rauhaansa häiritsevät tunkeutujat kuriin. Jopa tappamaan...
Tuomio: Visuaalisesti näyttävän värikäs ja tunnelmaltaan paikoittaen tiheähkö kumpiotalokauhistelu, jonka typerä loppuratkaisu on sitä luokkaa hölmistyttävän oloinen, että se saattaa aiheuttaa joissakin katsojissaan yhtäaikaisia pettymyksen ja jopa jossain määrin myös vihaisuuden tunteita. Siltikin mieluummin minä tämän uudestaan katselisin kuin esim. vaikkapa The Haunting riimeikin tai samana vuonna ilmestyneen House on the Haunted Hill uudelleen lämmittelyn. Viimemainitut kun ovat sisällöltään yhtä sieluttomia kuten niissä esiintyvät haamunsakin...
Tunnisteet:
arvostelut,
dvd,
elokuvat,
kauhu,
kirjat,
kummitukset,
Richard Matheson,
trilleri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Skinny Puppyn Double Cross-kappaleen alusssa on dialogia tästä elokuvasta
Kiitos vinkistä ja linkistä. Pitääpä heti käydä kuuntelemassa kipale poikkee kuleksimasta.
Yllätyin aikoinaan positiivisesti, kuinka vahva tunnelma tässä aikoinaan oli. Piristävän viipyilevää haamuilua.
Todellakin näin ja muutamassa kohtaa onnistui olemaan jopa hieman pelottavakin....
Lähetä kommentti