Yllä kuultavissa oleva kipale löytyy Veli Paloheimon vuonna 2014 ilmestyneeltä Diamond in the Firepit alpparilta, jonka kansi näyttää ulkoiselta habitukseltaan seuraavalta...
Mikäli moinen musatyyli iskee sinuun Korkeajännityksen tavoin kuin miljoona volttia, niin suosittelen reissua lähimpään hyvin varustettuun levykauppaan ostoksille. Brother Firetriben omakustanteinen mainosbuffi päättyy tähän.
2 kommenttia:
Oli ensimmäinen kappale jonka kyseistä yhtyeeltä olen kuullut. Tietoinen Brother Firetribesta toki olen aina ollut, mutta heidän edustamansa lajityyppi, joka ilmeisesti on powermetalli ei ole ole laisinkaan suosikkejani, enkä täten ollut vaivautunut aiemmin kuuntelemaan heidän tuotantoaan. Olihan tuo varsin letkeää iloittelua ja varmaan Europen ja muiden vastaavien kulta-aikana Veli Paloheimo olisi noussut maailmaluokan stadionbändiksi, ainakin sen hetken kun lajityyppi oli suosiossa. Jos tuo biisi on tyypillinen esimerkki heidän tuotannostaan, niin eipä siinä metallia ollut nimeksikään, mikä yllätti jonkin verran.
Eka kerta minulle, kun bändistä kuuleen niin ylipäätään kuin musiikillisesti. Ja orkesteri on sentäs ollut koossa vuodesta 2001 lähtien. Positiivisesti yllätyin. Helposti kuunneltavaa 80-lukuista rokettirolliahan se tuo on ja juuri sellaista, joka tosiaankin kyseisenä aikakautena täyttänyt stadionin jos toisenkin. Ehkä päätynyt myös soimaan jonkun toimintaleffan lopputeksteihinkin. Mistä tulikin mieleen, että ovat tehneet näköjään coverin Sammy Hagarin, Over the Topissa soivasta Winner Takes It Allista. Täytyypä käydä kuuntelemassa sekin pois...
Lähetä kommentti