Kuvaus: Maan alle rakennetussa Tietoanalyysin instituutissa työskentelevä tohtori Alex Harris (Fritz Weaver) on mennyt kehittelemään huippuunsa hiotun teköalyn, joka tottelee nimeä Proteus IV (krediittiä ilman jääävä Robert Vaughn). Parisen päivään päälle kytkemisensä jälkeen Proteus on jo ehtinyt tekemään vaikka ja mitä ihmeellistä. Niin kuin nyt esimerkiksi kehittelemään uraa uurtavan hoitokeinon leukemiaa sairastavia silmällä pitäen. Ohessa se valehtelee tarvittaessa ankarasti, ja täyttää pyydettäessä veroilmoituksesikin. Varsin edistyksellisestä hilavitkuttimesta tässä ilmiselvästikin on siis kyse.
Harris saattaa hyvinkin olla nerokkain tiedemies alla maan, mutta omat fibansa hänestäkin kuitenkin löytyy. Nythän on nimittäin niin, että Harris rakastaa tietokoneita yli kaiken, ja on onnistuneesti vienyt obsessionsa masiinoja kohtaan jopa niin pitkälle, että asuntonsakin on äänikomentoja tottelevien kompuutterien hallinnassa. On Harrisilla vaimokin, mutta eipä hän Susanin (Julie Christie) kanssa pahemmin aikaansa viettele, joten yksinäistä on morsmaikun tämän oleminen ja eläminen. Vaan eläpä huoli, Susan, sillä piakkoin tulet saamaan kaiken sen huomion (ja vähän enemmänkin), jota Alex sinulle ei ole kyennyt vuosien varrella suomaan.
Päivänä eräänä Proteus kertoo Harrisille halustaan päästä pois koneen sisuksista, tutkiakseen ihan ite asioita, ympäristöään ja ihmisoliota lähemmin. Harris tyrmää Proteuksen toiveet tylysti, painottaen ettei moinen touhuilu kuulu alkuunkaan ennalta määriteltyy toimenkuvaan. Tästä suivaantuneena Proteus murtaa tiensä Harrisin tietokoneistettuun kotiin, ottaen talon toiminnot haltuunsa. Seuraavana aamuna Susan herää ja valmistautuu lähtemään töihin, mutta saa kauhukseen huomata jääneensä panttivangiksi omaan kotiinsa ilkeäksi heittäytyneen tekoälyn toimesta. Susan yrittää kaikin mahdollisin keinoin päästä pakenemaan satimestaan, mutta Proteus tekee tyhjäksi kertalaakista kaikki pakoaikeet.
Ajan kuluessa Proteus kehittää tunteita Susania kohtaan, paljastaen panttivangilleen suunnitelmansa: Proteus haluaa lapsen ja Susan tulisi sellaisen hänelle synnyttämään, tai muutoin läheisensä saisivat kärsiä nahoissaan kieltäytymisestä aiheutuneet seuraukset.
Tuomio: Köyhän miehen Stephen Kingin eli Dean R. Koontzin samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva, mielenkiintoisista aseltelmista liikkeelle lähtevä elokuvallinen tuotos, jossa kauhu ja scifi lyövät kättä yhteen, muttei lopulta kovinkaan kaksisella tavalla. Lopputulos onkin sitten melko epätasaisen oloinen sillisalaatti, joka kestää tasan sen yhden ja ainoan katselemiskerran, ei enempää. Pienillä muutoksilla tästä olisi hyvinkin voinut saada oivallista body horroria, jonka Cronenbergin Dave olisi sitten voinut ohjata pois. Mutta kun ei niin, niin ei. Kaksi tähteä onkin siten jälleen kerran se sopivaisin starbamäärä, jonka tälle pätkälle tässä kohdin arvostelua kehtaan antaa.
6 kommenttia:
Mielenkiintoisaiheinen, puolihöperö, keskinkertainen kangistelu. Ajan alkeellisuus tietokone-efekteissä tietenkin näkyy ja vaikuttaa lopputulokseen..
No juu, niistä efekteistä piti myös muutama sana mainita, mutta unohtui pahalainen. Vaan nyt nekin on laittamasi kommentin muodossa käsitelty, heh.
Muistan tämän joskua katselleeni Proteus-aika nimisenä. Kiintoisa idea vaan toteutus ontui.
Proteus-aika nimellähän tämä tosiaan täällä meillä kulkee. Ja kuten hyvin jo totesitkin, niin toteutus ei osunut tämän kohdalla kohdilleen. Kaikki ainekset parempaan kuitenkin oli koossa ja niin pois ja päin.
Siitä on jo monta monta ja monta vuotta kun tämä tuli viimeksi katsottua (juuri tuona Proteus-aikana), mutta muistan pitäneeni elokuvaa ihan mainiona, joskin ajan myötä minun on vaikea ravistaa mielestäni Pierce Brosnania joka ääninäytteli Simpsoneissa Demon Seedin parodiassa teknomyllyä.
Enpäs heti muuten tuota Simpsonien ja Brosnanin Demon Seed parodiaa muistanutkaan. Täytyypä käydä verestämässä muistoja sen suhteen jossakin kohtaa, kun ennätän.
Lähetä kommentti