Kuvaus: Sota Vietnamissa on päättynyt amerikkalaisten tappioon. Suurin osa jenkkisoltuista suuntaa tiensä takaisin kotiin. Vain yksi on joukosta poissa. Vietnamilaiset kutusuvat miestä tätä Hulluksi Jenkiksi. Toiset taasen käyttävät hänestä nimitystä Unohdettu Sotilas.
Oikea nimensä on Steve Parrish (Ron Marchini), joka vankileiriltä paetessaan haavoittuu vakavasti päätyy päästään vinksallaan olevan majuri Thompsonin (Quincey Frazer) ampumaksi. Steven onneksi paikalle osuu Maila (Marilyn Bautista) niminen nuori nainen, jolta löytyy ensiaputaitoja siinä määrin, että kuolemaan jätetty sankarimme pelastuu. Steve rakastuu tulisesti Mailaan, jäädeen luokseen kylään asumaan. Onni tuo ei kuitenkaan ole tarkoitettu kestämään, sillä ilkeä majuri Thompson on ylempiensä käskystä lyöttäytynyt yksiin Viet Congin kanssa, etsiäkseen Parrisihin käsiinsä. Paikallisten avustuksella ilkimykset löytövät viimein Mailan kylän, aloittaen heti sinne saavuttuaan kylän asukkien silmittömän teurastuksen. Steve kehottaa Mailaa pakenemaan kylästä pikinmiten, mutta turhaan, sillä tuhma majuri löytää hänet, raiskaten naispolon kuoliaaksi.
Parrish tykkää tämmöisestä menosta tietenkin kyttyrää, lähtien verinen kosto mielessään etsimään niitä, jotka niin pahoin häntä vastaan menivät rikkomaan. Pelätyn kung fun ja uskollisen samurai-miekkansa (ja muutaman konetuliaseenkin) avutuksella Parrish julistaa pahiksille yksityisen sotansa, jossa vaihtoehtoja on vain ne tasan kaksi: voitto tahi kuolema. Ei, sota Vietnamissa ei todellakaan ole päättynyt, vaan se on vasta saanut alkunsa...
Tuomio: Sekavahkon oloinen viidakkoseikkailu, jonka parissa tuhlaa oikeastaan vain aikaansa. Tämä kun ei onnisutunut olemaan edes niin huono, että siitä olisi automaattisesti tullut hyvä. Odotin siis enemmän, kuin mitä leffalta lopulta sain.
2 kommenttia:
Hieman kaipaan tätä tapaa kirjoittaa historiaa uusiksi, kun nykyään jokainen ns. sotaleffa koettaa olla liian vakava ja esittää asiansa jonkinlaisena sosiaalisena kannanottona. Missä ovat persianlahden sota-elokuvat joissa taakse jätetty yksinäinen paidaton, mutta öljytty soturi räjäyttää kaikki atomeiksi.
Niin. Kyllähän tämän tyyppisissä tuotannoissa on sitä omanlaistaan viehätystä, vaikka eivät välttis aina niin tasokkaita laadultaan ehkä olletkaan. Pitääkö tässä ite ruveta moisia leffoja väsäilemään, kun kukaan muu ei tunnu niitä enää tekevän.
Lähetä kommentti