Kuvaus: Kuuluisa kirjailija Axel MacGregor (Donald Pleasence) aikoo ottaa hengiltä mustan pantterin, jonka hän on tuottanut Thaimaassa sijaitsevalle yksityissaarelleen. Näin siksi, että mainittu kissapeto tappoi ennen elokuvaa surutta useita ihimisiä, teloen hänet jalaltaan vialliseksi viimekohtaamisellaan. Koston aika on viimein koittanut.
Aseenaan Axelilla on luotettavaksi luokittelemansa kivääri ja yhdeksän siihen sopivaa luotia. Yksi kutakin tappajakatin henkeä kohdin. Axelin metsäsyssessio kuitenkin mutkistuu, kun saarelle häntä katsomaan saapuvat tyttärensä Georgia (Jennifer Rhodes) ja Lesly (Nancy Kwan) sekä Georgian oma tytär Peggy (Leslie Fine). Matkanjohtajanan kolmikolla on Ross (Ross Hagen), joka fanittaa ankarasti Alexin kirjallisia tuotoksia.
Yön pimeydessä Georgia joutuu pantterin hyökkäyksen kohteeksi, kohtalokkain seurauksin. Tyttärensä Peggy onnistuu pakenemaan paikalta, löytämättä tietään kuitenkaan takaisin Axeln asumukselle. Tyttärentyttärensä pelastaakseen Axel laatii tarkoin pohditun suunnitelman pantterin tuhoamiseksi. Toimiiko suunnitelma vai onko kissaeläin sittenkin lopulta viekkaampi?
Tuomio: Tylsähkö ja pitkäveteinen animal attack elokuva, joka keskittyy enimmältä ajaltaan tuhlaamaan katsojansa aikaa ja ajamaan tämän väkisinkin unten maille sitä katsoessa. Alussa menneitä tapahtumia kertova kertojaääni kävi sekin hieman hermoille. Nekin hetket olisi voinut kertoa näyttelijöitä käyttäen näyteltynä, välillään käytävän dialogin kautta.
Ehkä isoin pettymys tämän leffan kohdalla itselleni oli kuitenkin lopulta se, että päästään pahoin vialla kissapeto ei raatele ihmispoloja hengiltä juuri lainkaan. Yhden kerran isommin sen hyökätessä Georgian kimppuun ja siinä kaikki. Bläh!
Donald Pleasencekin tuntui hänkin olevan täysin väärässä roolissa, sillä hän ei varsinaisesti ole koskaan ollut mikään macho miehen (jollaisena hahmonsa tässä esitellään) perikuva, eikä hän liioin ole sitä tässäkään. Kaksi tähteä, kun en voi asteikkoni vuoksi puoltatoistakaan antaa, vaikka mieleni niin kovin tekisi.
4 kommenttia:
Diggaan kyllä Pleasancesta ja usein elokuvat joissa hän on päätyvät katseluun juuri hänen vuokseen, mutta kyllä hänen uraltaan löytyy aika rutosti teoksia joissa hän ei yritä olla muuta kuin paikalla kunnes kello lyö päivän päättymisen merkiksi. Liian usein hän teki leffoja ihan tarpeettomasti, mutta tahdon ajatella hänen tehneen niitä edes tekemisen ilosta kuin vain saadakseen vuokransa maksetuksi. Katsoisin tämänkin hänen vuokseen... niin ja tietenkin koska iso kissa raatelee.
Kissa raatelee valitettavan vähän. Kertaalleen hieman isommin, muttei juuri muuten. Sääli sinänsä sekin.
Pleasencen vuoksi minä itsekin tämän tulin katsoneeksi ja isosti sen jälkeen pettyneeksi.
Olisi luullut, että oltaisiin älytty edes hyödyntää tappaja-pantteri-tarinaa näyttämällä useita graafisia kohtauksia erilaisista raatelutilanteista...mutta ei...
No niinpä. Tämmöiset eläin hyökkii pätkät yleensä toimivat juuri mainitsemallasi tavalla. Tämä leffa ei valitettavasti niin tee..
Lähetä kommentti