Joo, tiedän. Edellisessä postauksessa totesin palaavani blogin pariin vasta ensi vuoden puolella. Mutta kun nyt kävi niin, että tuo Blood Stone oli sisällöltään oli sisällöltään sitä luokkaa lyhyehkö, että sen läpi pelaamisessa ei kauaa nokka tuhissut. Kaksi iltaa sen parissa meni, vaan halutessani olisin sen voinut läpäistä illassakin. Sen verran tyrmistynyt olin, ja olen edelleenkin, etten sitä toista peliä tohtinut edes aloitella. Lisää tyrmistystä aiheutti myöskin kaupassa bongaamani, ja tätä blogipostausta varten ostamani sarjakuvan kansi....
Hmmm... tuossa kannessa jotakin tuttua. Aivan kuin olisin nähnyt vastaavanlaisen ilmentymän joskus ennenkin. Mutta eihän se voi olla mahdollista. Eikait nyt kansitaiteen tekijä ole voinut sortua helppoon, kierrättäen jotakin aiemmin tehty. Vai onko sittenkin....
En pahemmin meemeistä perusta, mutta nyt on kyllä ihan pakko heittää kehiin yksi sellainen...
