maanantai 27. kesäkuuta 2011

Movie Monday - Päässäni soi...

On maanantai ja sitä myöden Movie Mondayn haasteen aika. Tänään aiheena on leffamusa ja sehän sopii minulle vallan mainiosti. Itse kun keräilen elokuvien lisäksi myös niiden soundtrackeja. Niitä onkin vuosien varrella kertynyt hyllykköihin ihan kiitettävä määrä. Mutta niistä sitten enemmän joskus toiste, nyt itse haasteen kimppuun. Vaikka aihealue on laaja, niin omalla kohdallani voin sanoa, että leffamusan tekijöistä on minulle yksi ylitse muiden... Ennio Morricone....


Kaverin säveltämät biisit vaan ovat aivan uskomattoman upeaa kuunneltavaa. Tuo yllä oleva The Ecstasy of Gold (The Good, The Bad and The Ugly) on omasta mielestäni Morriconen yksi parhaista sävellyksistä ja omalla kohdallani myös ehdoton suosikkini. Joka kerta kun sen kuulen, nousee ihoni kananlihalle ja kylmät väreet kulkevat läpi selkäpiini. Hyvällä tavalla tosin, jos semmoinen ylipäätään on mahdollista.

Monet kerrat olen saanut itseni myös kiinni siitä, että joko hyräilen kyseistä kipaletta, tai vaihtoehtoisesti viheltelen sitä. Siitä voi päätellä kuinka syvälle (mahdollisten) aivojeni sopukoihin kyseinen sävellys on itsensä lukinnut. Eikä se sieltä ihan hevillä (tai millään muullakaan musatyylillä) pois lähde. Se on vissi ja varma se. :D

Morriconen lisäksi myös John Williamsin (Star Wars, Indiana Jones, E.T.), Basil Poledouriksen (Conan The Barbarian, RoboCop, Under Siege 2), John Barryn (jumalaton läjä Bond-kipaleita, Game of Death) ja Jerry Goldsmithin (Rambot 1-3, Star Trek, Gremlins, The 'Burbs) sävellykset ovat lähellä sydäntäni. Aivan loistavia säveltäjiä kaikki, ja heidänkin teoksiaan soi päässäni aina silloin tällöin, mutta kuten tuossa alussa tuli jo mainittua Morricone on ylitse muiden. llman hänen säveltämäänsä musaa Sergio Leonen Dollari-trilogia (ja moni muukin leffa) olisi jäänyt varsin vajanaiseksi kokonaisuudeksi...

2 kommenttia:

...NOIR kirjoitti...

Minulla on myös tapana ajoittain eksyä hyräilemään Ecstasy Of Goldia, kuten myös monia muita mestari Morriconen sävellyksiä. Etenkin Duck You Suckerin (paras leffanimi ikinä!) tunnari jää helposti soimaan päähän.
Mutta palatakseni Ecstasyyn, niin ihan vain mainostaakseni mainitsen että Yo-Yo Ma julkaisi vuonna 2004 levyn Plays Ennio Morricone jolla on hieno versio tuosta edellä mainitusta kappaleesta. Siispä suosittelen sitä.

Tuoppi kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Täytyy etsiä kyseinen levy kätösiin ensitilassa :D