Kuvaus: Antikvariaatissa työskentelevä Virginia (Jenny Wright) suorastaan rakastaa kauhukirjallisuutta, ahmien opuksen toisensa jälkeen yön pikkutunteina. Mutta kun kohdalleen osuu Malcom Brandin I, Madman, ei mikään ole enää entisensä. Kirjassa kun tuntuu olevan jotakin omituista, jotakin sellaista joka saa sen fiktion sijaan tuntumaan niin kovin... todelliselta. Virginian epäilykset saavat vahvistuksen, kun romaanin sivuilla veritöitä tekevä murhamies, Tri Alan Kessler (Randall William Cook), ilmaantuu hänen elämäänsä, pistäen kylmäksi ystäviään ja tuttaviaan, ottaen viimein kohteekseen Virginian itsensä....
Tuomio: Löysin I, Madmanin taannoin kirppikseltä, ja eilen illalla sain sen katsottua pois kuleksimasta. Monen vuoden tauon jälkeen vieläpä. Ei ollenkaan hassumpi pätkä. Varsin innovatiivinen toteutukseltaan ollakseen slasher-elokuva. Ehdottomasti kolmen tähden arvoinen suoritus....
9 kommenttia:
Vähän niin kuin The Stuff, The Gate ja esimerkiksi Lötköjen Yö, on tämä on yksi niitä elokuvia joiden kansi jäi penskana kummittelemaan niin pahasti mielessä että oli aivan pakko nähdä se hinnalla millä hyvänsä.
Silloin se ainakin toimi, nyt en osaa sanoa kun sen näkemisestä on jo niin kovin,,, kovin pitkä aika.
Joskus sitä osattiin tehdä kunnon kansiakin. Nykyään not so much.
Lötköjen Yö. Siinä on muuten vimosen päälle hauska pätkä. Hieman muuten harmittaa kun joskus kauan sitten nauhoitin sen silloiselta FilmNetiltä. Sattui olemaan vielä Director's Cut versio. Sitten jossakin kohtaa menin hölmöyksissäni nauhoittamaan sen päälle jotakin sontaa. Aargh! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... vielä monen vuoden jälkeenkin...
Kansista puheenollen, minua kiukuttaa kovasti se kuinka Bondeissa lopetettiin niiden maalauskansien käyttö ja siirryttiin valokuviin. Ja uusintajulkaisuissakin käytetään vanhojen kohdalla niitä valokuvakansia. Miksi?! Vanhoissa Bondeissa oli aina aivan järjettömän makeet kannet.
No niinpä. Mieluummin niitä katselisi kuin näitä Photoshopilla viidessä minuutissa hutastuja kuvakollaaseja...
Miksei lehdessä olevan lehden kanteen oo piirretty lehteä missä on lehti missä on lehti missä on lehti... Toi nainen näyttää Gillian Andersonilta. Vaikkei se ookkaan. Mut vois olla.
Mua on suunnattomasti alkanut häiritsemään kuvan laatu vanhoissa leffoissa. (En tarkoita tosivanhoja leffoja vaan vain vanhoja.) Eli yleensä melkein kaikkea alle 10 vuotiasta. Ainut syy miten pystyn enää katsomaan vähän vanhempia leffoja on se että jos tarina itsessään on äärettömän hyvä ja myös kerrottu + näytelty riittävän hyvin. Silloin unohdan leffan huonon kuvalaadun.
Juuri kaikkein tuskasinta on katsoa videoaikakauden leffoja missä näyttelijätyö on vähän sinne suuntaan ja juonikin on vähän niin ja näin, mutta kuitenkaan mulla eio mitään ongelmia katsoa todella vanhoja mustavalkoleffoja tai peräti mykkäfilmejä. Hitchcockin leffatkin on aivan huippuja jo pelkästään siksi että niissä on kaikki kuvakulmia myöden niin täydellistä. Chaplinit ja Keatonitkin vangitsee koska... niin vaikea sitä on mennä loppujen lopuksi ihan tarkkaan sanomaan mutta sen ainakin tiiän että kaikkein eniten häiritsee VHS- ja digiajan viirut ja laatikot + muut kuvahäröt mitä nykyaikana ei kuulemma pitäisi esiintyä lainkaan. Ennen on filmille saatu aikaa huomattavasti parempaa jälkeä.
Olipas. Kumma tilitys.
Junik: Jatkuva kuvakierre siis. Se olis ollut kyllä oivallinen jutska. Vaan toimii se kansi noinkin. :D
Minusta tuo huono kuvanlaatu tuo väliin mukaan omanlaista charmiaan. Johtuu varmaan osittain siitä, että aikoinaan tuli katsottua tiettyjä pätkiä (niitä Suomessa kiellettyjä) väliin niin huonolla kuvalla, että vieläkin porottaa... eiku hirvittää. :D
Ihan hyvä tilitys tuo oli. Elä oo siitä huolissas :D
Mä olen kyllä omalta osaltani niin hiton tyytyväinen että oon päässy eroon videoista ja niiden kuluvasta laadusta. Siitä miten musta eio mustaa vaan harmaaruskeeta kohinaa. Tosin digiaikana ainakin tv:stä on saatu tilalle laatikkometsiä, laatikkovettä, ylellä ainakin ennenkokemattomia kuvatöksähdyksiä, ihmeellisiä varjokuvia edellisestä kohtauksesta ja äänen, kuvan sekä tekstin täydellistä synkkaamattomuutta. Mustakaan ei ole ollut mustaa vaan jotain harmaanruskeaa pikselilaatikkomössöä.
DVD:lläkin mun mielestä meni todella pitkään (tosin riippuuhan se katselulaitteestakin, mut silti) ennenkuin päästiin filmilaadun tasoon kotikatselulaitteissakin. Vaikkakin tv-lähetystem kuvanlaatu tuntuu tökkivän edelleen.
Tosin emmä kaikesta uudestakaan tykkää. Musta 3D on ihan kiva ja toimii useimmissa animaatioissa leffateatterissa oikein mainiosti. Mutta silti haluaisin säilyttää sen valinnan että menenkö seuraavaa piratesofthecaribbeania katsomaan 2 vai 3d:nä. Kaksi tuntia putkeen tuplarillit päällekäin ottaa päähän ihan saakelisti. Vaikka ne lasit sopii muka kaikkien lasien päälle ni emmä itelleni oo syyttä suotta valkannut niin kevyitä ja ohkasia rillejä kun vaan kaupasta ulos sai. Pari tuntia leffaa aiheuttaa jomotusta nenän juuressa, korvien päällä kun sangat ja rillit painaa 10 kertaisesta ja yleensä myös näiden myötä armottoman päänsäryn.
Mut ei siinä vielä kaikki. Entä jos kotikatselulauitteissakin mennään samaan? Ei kohta tuu muita lähetyksiä ku 3D:tä ja joutuu kattoo joko sellasta ihmestereokuvaa millanen on Nintari 3D:ssä ja Plevan sisäänkäynnissä Axe-mainoksessa, (siellä on 3D-tv) tai sitten kakkulat päähän joka kerta. Kuvat suorastaan tunkee naamaan ja iholle! HYI HELV...
Näköjään oon niin tuohtunut etten ole jaksanut kunnolla edes oikeinkirjotusta tarkastaa...
Tuo 3D on vain leffayhtiöiden lisäkeino kerätä ihmisiltä lisää rahaa lipputulojen muodossa. Minusta se ei ole hyvä juttu. Jos elokuva itsessään on huono, ei se 3D sitä ainakaan pelasta. Näin on käynyt aika monenkin viimeaikaisen tuotoksen kohdalla. Se nyt vaan tuntuu jostakin kumman syystä olevan muotia, ja sitä sitten pakkosyötön omaisesti tungetaan kurkustamme alas... Arhg!
Animaatioissa ymmärrän 3D:n käytön. Niissä kun on kirkkaat värit yms. Niissä homma toimii. Mutta ei jossakin Pirates 4:ssa, jossa tapahtumat sijoittuvat lähes järjestäen yö aikaan. Kukaan näe mitä kankaalla tapahtuu kun se on tämä kolmiulotteisuuden takia entistä tummempi sävyltään kuin normaalisti.
Transformers 3sen kohdalla taas äksöni on niin liikkuvaista sorttia, että 3D kanssa sen katsomisesta tulee vähintäänkin merisairaaksi... tai jotain. Ei hyvä. Ihmiset haluavat viihtyä teattereissa, ei tulla sairaaksi siellä.
Tämän päivän Aamulehdessä on juttu 3D leffojen suosion laskusta Amerikoissa. Lähinnä käytettyjen lasien ja elokuvien huonouden takia. Ihmiset ovat siis alkaneet jo kyllästyä moiseen kikkailuun. Ja se jos mikä ei ole huono juttu, vaan se on hyvä juttu se....
Lähetä kommentti