lauantai 8. maaliskuuta 2014

The Ωmega Man (1971)


Kuvaus: Biologisen sodankäynnin seurauksena ihmiskunnan edustajat sairastuvat nopeasti leviävään ruttoon ja kuolevat siten pois. Koko ihmiskuntako? Noh, ei nyt sentään, sillä rutolle immuuni armydoktori Robert Neville (Charlton Heston) elää edelleenkin ja voi siinä ohessa olosuhteet huomioon ottaen melkolailla hyvin.

Nevillen lisäksi jäljellä ovat entisen tv-toimittajan, nykyisen mutantin Jonathan Matthiaksen (Anthony Zerbe) johtama, valoksi aralle ryhtynyt ja munkinkaapuihin sonnustautuva vihamielinen albiinohörhökängi, jota myös Perheeksi tituleerataan. Tämän poppoon tehtävänä on puhua outoja mysteeriseen sävyyn, vastustaa kaikkea teknologiaan liittyvää ja yrittää tietysti ottaa lekuri hengiltä tietyin väliajoin. Matthiaksen mielestä Neville kun edustaa olemassa olollaan mennyttä maailmaa, tiedettä, sekä tuliaseineen kaikkineen sodan aiheuttajaa, joutaen näin hyvinkin kuolemaan pois. Neville taasen on asiasta erivää mieltä, aikeinaan käyttää edellä mainittuja tehokeinoja selvitäkseen yksinäisyyden täyttämästä elämästään hengissä. Mutta onko Neville sittenkään niin ypönä, kuin hän itse kuvittelee....

Tuomio: Richard Mathesonin tarinaan I am Legend pohjautuva dystopiasynkistely, jonka vakavasti otettavaksi tarkoitettu stoori ottaa osumaa tahattoman koomisuutensa (them mutants) ja jossain määrin raamatullisten aspektiensakin vuoksi. Leffan loppu kun menee kuvainnollisesti silkaksi jeesusteluksi. Mutta kun päästarba on itse Mooses, niin minkäs siinä sitten teet? Myöskin, miksi hitossa näihin tämän tyyppisiin leffoihin on aina pakko mennä sotkemaan niitä muitakin ihmisiä? Ilmankin kun tultaisiin varmasti toimeen mitä mainioimmin.

Anyways, kokonaisuutena The Omega Man on pätevähkö ja viihdyttävä tuotos, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisailee mitä sopivimmissa määrin. Heston on sankarina yhtä jäyhä äijä kuin Apinoiden planeetallakin ollessaan, kun taas Anthony Zerbe on puolestaan varsin niljakas olento mutanttipoppoon kiilusilmäisenä albiinoliiderinä. Laulajattarenakin uraa tehnyt Rosalind Cash afroineen edustaa mallikkaasti tämän pätkän blackspoitaatio-osastoa ja Robot Joxistakin tuttu Paul Koslo on.... noh hän on Paul Koslo.
"Insert your Horatio Caine joke here"

2 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Aikoinaanhan Schwarzenegger kaavaili tästä omaa versiotaan, mutta antoi sellaisen pikku jutun kuin kuvernöörinä toimisen tulla tielle. Kyseessä ei ollut kuulemma se käsikirjoitus josta tuli Will Smithin elokuva, vaan tyystin eri tekele. Vaikka no okei, kuinka erilainen se juoni nyt voisi ollakaan. Mutta kuitenkin, nyt kun Ah-nuld on tehnyt kovaa vauhtia comebackia, niin saa nähdä nousevatko nämä miehen ajanpuutteen vuoksi hyllytetyt projektit esille, sillä olisi aika hauska nähdä Schwarzeneggerin versio aiheesta, varsinkin kun nyt miehellä on tuota ikääkin ja siinä ehkä uskallettaisiin tehdä muutakin kuin pullistella.

Tuoppi kirjoitti...

Arskaltahan on tuloillaan Conania ja Terminaattoria, joten ei se liene mikään mahdottomuus ole, vaikka hän vielä menisi tekaisemaan oman variaationsa Legendistäkin. Pullistellen tahi ilman :D