tiistai 8. huhtikuuta 2014

Päivän boksibongaus: Ten Thousand Ways to Die - The Spaghetti Western Collection (12 Films)

Siitä onkin jo tovi ehtinyt kulumaan, kun viimeksi tämmöisen kokoelmahässäkän kirpparilta löysin. Tänä aamuna tuli siihenkin muutos, sillä tuo vieressä näkyvä lotju halusi väkisin lähteä torilta mukaani. Minä tohtinut poiskaan toista hätistää, joten ostin sen poikkee kuleksimasta...

Boksi pitää sisällään seuraavat italo-westernit...

Beyond the Law (1968)
Four Dollars of Revenge (1968)
God's Gun (1975)
His Name Was King (1971)
It Can Be Done, Amigo (1973)
- Jesse and Lester (1972)
- Johnny Yuma (1966)
- Now They Call Him Sacramento (1972)
- Seven Guns for Timothy (1966)
- Grand Duel (1972)
- The Great Adventure (1975)
- The Last Gun (1964)

6 kommenttia:

Jessus kirjoitti...

Ohhoh. Melkoinen setti italolänkkäriä siinä. Täytyy kyllä myöntää, että tuosta kattauksesta en ole tainnut nähdä ainuttakaan leffaa, tai ainakaan nimet eivät soittele kelloja lainkaan.

Tuoppi kirjoitti...

Onhan siinä tosiaan Westerniä kerrakseen. Ja omallakin kohdalla täysin uusia tuttavuuksia. Ainoastaan tuo My Name Is King on hieman tutumpi ja sekin vain siksi, että Tarantino käytti Django Unchainedin soundtrackillä ensinmainitun teemakipaletta. Niin ja taisi se muuten soida Red Dead Revolver pelissäkin...

Occo kirjoitti...

Komeat kannet, teknisistä spekseistä paha sanoa mitään suuntaansa.

Tuoppi kirjoitti...

Täytyy noihin spekseihin tutustua tarkemmin jossakin kohta lähitulevaisuutta...

junik kirjoitti...

En usko! En usko että noista löytyy yhteensä 10 000 tapaa kuolla. Se tarkottais noin 833 kuolemiskeinoa per leffa. Ja jos yks leffa on noin 1½ tuntinen niin se ois noin 10 tappoa tai muuta tapaturmaista / luonnollista ERILAISTA kuolemistapaa minuutissa. Ei mee läpi ihan helposti.

Tosin, jos vaikka 8 ihmistä on jonossa kun joku ampuu ekan, kuolee jonon ensimmäinen sydämenlävistykseen, toinen luotiin, kolmas lyijymyrkytykseen, neljäs säikähdykseen ettei kuolekaan luotiin, viides myötätunnosta, kuudes saadessaan täräyksen päähänsä etumaisen takaraivon kohdatessa kuudennen eturaivon (?...), seitsemäs saa pikkunaarmun kuudennen kynnestä ja vuotaa kuiviin koska on vakavasti verenvuototautinen (minuutissa), kahdeksas jää kaikkien näiden seitsemän alle ja tukehtuu, yhdeksäs jonon ulkopuolinen kuolee kimmokkeeseen mikä erkani toisen ja kolmannen jonossa olijan väliltä luodista ja kymmenenneksi kuolee ampuja joka ampui aseella joka ei ollut hänen vaan kustomoitu toiselle jolloin jos joku muu ampuu sillä, kädensijasta ulostautuu piikki mikä sisältää tappavaa myrkkyä (minuutin sisällä). Eikä jätetä tätä vielä tähän vaan tapahtuman nähnyt mummo kakkaa säikähdyksestä housuihinsa ja kuolee häpeään, mummon vierellä vaari kuolee sattumalta täysin samaan aikaa ikkunalta putoavan kukkaruukun alle, näiden vieressä olevat kärryyn kytketyt hevoset pillastuvat, kuski tipahtaa kärryiltä, katkaisee niskansa, hevoset ajavat neljän ihmisen yli joista ensimmäiseltä lähtee pää irti, toinen saa kavion keskivartaloon ja sisäelimet repeävät, kolmas jää kärrynpyörien alle ja neljäs kuristuu suitsiin ja raahautuu kuoliaaksi. Hannibal Lecter huomaa tilaisuutensa tulleen ja nappaa yhden sivullisen päivällisekseen. Lisäksi... Tätähän itseasiassa vois jatkaa niin pitkään että eka leffa vois hoitaa puolet vaadittavasta kuolemien määrästä ja lopuille jäis enää 455 kuolemaa per leffa.

Ehkä sittenkin uskon. Riippuu leffojen käsikirjoittajista ja A, B tai kenties Ö-leffaluokitustasosta.

Tuoppi kirjoitti...

Joo :D