Cop Car (2015)

Kuvaus: Kymmenvuotiaat pojanklopit hahmottavat pellonlaidassa hylätyltä vaikuttavan poliisiauton, ja päättävät ottaa sen omin luvin käyttöönsä, vaikkei kumpainenkaan kaveruksista osaa autoa edes ajaa. Mario Kartia pojat ovat sen sijasta pelanneet paljolti, joten sen perusteella oikeankin ajoneuvon ohjastaminen luulisi heiltä sujuvan. Ja sujuuhan se, sillä pian nämä rasavillit jo paahtavatkin anastamallaan piiskalla pitkin allaan vilkkaan vilistävää baanaa tuhatta ja sataa.

Samaan aikaan toisaalla, eli siellä mistä juniorit hetki sitten Kissalan pojan ajoneuvon käänsivät, ilmantuu puskista näkösälle sheriffi Kretzer (Kevin Bacon), joka äimistyy suuresti havaitessaan menopelinsä kadonneen jäljettömiin. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Kretzer kun sattuu olemaan virkamerkiltään pahoin tarhiintunut lainvartija, joka autovarkauden aikana oli hävittämässä suorittamansa rötöksen todistusaineistoa. Takakonttiin jäi kuitenkin vielä jotakin, ja siksi auto olisi saatava takaisin hinnalla millä hyvänsä. Pirullinen kissa ja hiiri leikki Kretzerin ja alaikäisten autovarkaiden välillä on valmis alkamaan.

Tuomio: Simppelillä juonikuviolla liikenteeseen lähtevä takaa-ajo trilleri, johon matkan varrella sekoittuu ripaus tumman puhuvaa huumoria. Kärsii puolen välin paikkeilla pienoisesta tyhjäkäynnistä ja muutamasta turhan tuntuisesta kohtauksesta, joiden poistaminen olisi tiivistänyt tarinaa entistä tiukempaan pakettiin. Väkisinkin kävi mielessä olisiko Cop Car sittenkin toiminnut tehokkaammin lyhytelokuvalliseen formaattiin sovitettuna.

Leffa herättää kestonsa aikana myös tukun mieltä kutkuttavia kysymyksiä, joihin vastaamisen se jättää sujuvasti katsojan tehtäväksi. Joitakin tämän tyyppinen kerronta saattaa ärsyttää, mutta omalla kohdalla juttu toimi vallan mainiosti, sillä stoorin edetessä rakentelin mielessäni leffassa esiintyville hahmoille erinäisiä aiemmin paikkansa ottaneita tarinankaaria, jotka lopulta johtivat niihin tapahtumiin, jota tässä pätkässä meille esitetään. Sama pätee tässä kohdin loppuratkaisuunkin, joka sekin jätetään tarkoituksellisesti avoimen epäselväksi tapaukseksi.

Kevin Baconin suoritus virkamerkkinsä pimeälle puolelle eksyneenä, mielentilaltaan lievästi järkkyneenä tinanappina on oivallinen, ja auton kääntäneet kakarat puolestaan oikealla tavalla ärsyttäviä tapauksia. Mitäs vielä? Ai niin, turhana tietona mainittaakoon tähän loppuun se, että Baconin vaimoke tekee äännellisen cameo-roolin pehmeästi artikuloivana keskusneitinä, joka saattaa olla karvainenkin, muttei luultavasti sitä kuitenkaan ole.