Kuvaus: Hissukan oloinen Beth Needham (Tracy Nelson) on viimeiset yksitoista vuotta työskennellyt erään pikkumarkerin yökassana. Duuni on laadultaan tylsähkön puoleista, sillä asiakkaita ei juuri näy eikä käy, joten aikansa kuluksi Beth kuuntelee radiosta suositun kuuppatohtori Lindsay Rolandin (Shanna Reed) suosittua showta, jonne moniongelmaiset ihmiset voivat avun toivossa soitella tyyliin Frasier Crane.
Yönä eräänä Beth rohkaisee pitkän pohdinnan jälkeen viimein mielensä, soittaen pikaisen puhelun suuresti fanittamalleen tohtorille, jonka antamien neuvojen ansiosta työhönsä täysin leipääntynyt kassaneiti uskaltaa vihdoin haistattaa pitkät ilkeälle pomolleen, ja antaa keuhkoahtaumasta kärsivän, joka ikisestä asiasta nalkuttavan äitinsä kuolla hapenpuutteeseen. Ohessa Bethnín ihailu radiopsykologia kohtaan muuntuu pahoin pirstaloitunutta mieltään sairaanloisesti ruokkivaksi pakkomielteeksi, ja siitähän ei luonnollisesti seuraa mitään hyvää. Beth haluaa nyt ja ikuisesti olla lähellä idoliaan, ollen valmis tekemään mitä vain tavoitteensa saavuttaakseen. Jopa tappamaan...
Tuomio: Peruspsykotrilleri, josta tuoreita ideoita on turha lähteä etsimään, sillä sen verran orjallisesti tämäkin pätkä toistelee lajityypilleen ominaisiksi muodostuneet juonenkäänteet. Kertaalleen katsottava ja helposti unohduksiin painuva tusinatuote, jolle kaksi tähteä on tässä kohdin mitä mainioin tähtimäärä.
5 kommenttia:
Tämäkin lojuu jossain tuolla hyllyllä. Oli muistaakseni ihan siedettävä jännäri, mutta ei mitenkään suuria kehuja ansaitseva. Tuli pääosin katsottua Tracy Nelsonin vuoksi, joka ei ole mielestäni kovinkaan hyvä näyttelijä, mutta olen jotenkin aina pitänyt hänestä ja se juontuu siitä Tom Bosleyn tähdttämästä kevyestä tv-jännärisarjasta Isä Dowlingin mysteerit (muistanet sen, se oli se Murhasta tuli totta papilla).
Hienoa keskittymistä kannen tekijöiltä kun eivät saaneet edes Nelsonin vaikeasti kirjoitettavaa nimeä oikein.
Semmoista perushuttuahan tämä tosiaan on ja oli. Nelson ei väärin kansipaperiinkaan kirjoitettuna näyttelijän taidoilaan pahemmin häikäise, mutta tässä hän oli ihan siedettävä tapaus. Ja tokihan minä Isä Dowlingin muistan. Sitä kun tulin aikoinaan töllöstä katselleeksi...
Jossain neljän huokean elokuvan boksissa tämä on, täytyy kaivaa joskus esille. Pidin myös tuosta Dowlingin mysteereistä, ja kiinnostus kohosi jos kerran sisar Steve on tässä mukana.
Ja tarkalleen ottaen näyttääpi olevan siinä satunnaisten Howling-leffojen boksissa josta taisin mainita joskus.
No siinäpä hyvinkin, mikä pistääkin hieman ihmetyttämään, että miksi se on siihen laitettu, kun niitä Howlingin jatkeitakin olisi tarjolla vielä ollut.
Lähetä kommentti