Kuvaus: Utahin aavikolla sijaitseva Santa Ynezin rauhaisa tuppukylä saa päivänä eräänä epämiellyttävän vieraan, kun paikalle pälähtää jostakin tummanpuhuva automobiili, joka ryhtyy lahtamaan surutta perähikijän asukkeja yksi toisensa perään. Pirulliseksi tämän kalmankaaran tekee se, että siitä puuttuu tyystin rekisterikilvet, ovenkahvat... and you're gonna love this... se tärkein eli kuski!
Moiset seikat saavat lakia ja järjestystä valvovan Wade Parentin (James Brolin) hämilleen, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, etteikö hän kykenisi komentamaan apunaan olevat apulainvalvojat taistoon murhanhimoista menopeliä vastaan. Onhan lopulta kuitenkin kyse asukkaiden, omien tyttäriensä sekä naisystävänsä Laurenin (Kathleen Lloyd) turvallisuudesta. Mutta kuinka päihittää peltilehmä, jonka sisällä jyllää yliluonnolliset voimat tavallisen dieselin sijaan...
Tuomio: Paikoittain pöhelöhkön kömpelö, mutta kokonaisuutena siltikin erittäin viihdyttävä tappaja-autokauhistelu, joka tunnelmaltaan ja visuaaliselta ilmeeltään on paljosta velkaa Steven Spielbergin Kauhun kilometreille. Yhtäläisyyksistään huolimatta Kalmankaara pyrkii kuitenkin tekemään omanlaisensa suorituksen, painottaen tarinansa yliluonnollisuutta kuskittomalla, renkaiden päällä liikkuvalla pahuuden ilmentymällä, jonka origin stoori jää täysin hämärän peittoon. Juuri tuo detalji tekeekin tästä leffasta astetta nautittavamman, sillä elokuvan edetessä sitä ryhtyy väkisinkin pohtimaan mistä moinen menopeli onkaan lähtöisin, ja miksi juuri Santa Ynezin asukit joutuvat sen tappavan vihan kohteeksi.
Näyttelijäsuorituksistakin pitäisi kaiketi sanoa jotakin, mutta eipä niistä pahemmin sanottavaa ole. Parhaan roolin taitaa tehdä itse auto, joka ulkoiselta olemukseltaan on kyllä sen verran pahaenteisen näköinen, etten mielelläni sitä pimeällä kujalla haluaisi kohdata. Ei ihme, että Futuraman tekijät ottivat kärryn mallikseen, kun Benderistä werecarin tekivät..
