"You are about to enter another dimension, a dimension not only of sight and sound but of mind. A journey into a wondrous land of imagination. Next stop, The Twilight Zone!" - Rod Serling
Ennen muinoin, kun televisiosta tuli tosi-television sijasta kunnollisia töllöohjemia, niin sieltä tuli myös The Twilight Zone (Hämärän rajamailla), jota tulin tuolloin seuraanneeksi suurella mielenkiinnolla. Siitäkin huolimatta, että osa tarinoista, kuten The Shadow Man sekä The Beacon aiheuttivatkin sisällöillään meikälle joko unettomia, tai sitten painaisunien riivamia öitä. Uskokaa tai älkää, mutta olin kakarana aikaslailla pelokasta laatua oleva pojankloppi.
The Beacon
Isommaksi kasvaessani ymmärsin lopulta sen, että eiväthän ne stoorit täyttä totta (Varjomiehestä tosin en ole vielä tänäkään päivänä ihan satavarma) olleet, ja että ei niiden takia yöuniaan kannattanut sen kummemmin menettää. Itseasiassa moiset tarinat alkoivat enemmänkin kiehtomaan minua, ja se taas johti myöhemmin siihen, että ryhdyin lukemaan Stephen Kingiä, Lovecraftia ja muita vastaavia kirjailijoita. Niin ja katselemaan kauhuleffoja (Hammer-leffat yms.) ja tv-sarjoja (mm. Alfred Hitchcock Presents, Friday the 13th The Series ja tietenkin originaali Twilight Zone) enemmältikin. Ja sillä tiellä tässä edelleenkin ollaan.
"I am The Shadow Man, and I will never
harm the person under whose bed I live."
Mutta ennen kuin eksyn pölinöissäni pidemmälle pöheikköön, niin palataanpas takaisin tuon Twilight Zonen pariin, jonka ensimmäisen - 80-luvun puolivälissä tuotetun - esityskauden onnistuin suureksi ilokseni bongaamaan paljon käyttämäni ja käymäni divarin hyllystä. Vanhoja muitoja verestääkseni, silläkin uhalla, että joku pentele tulee ja tökkää minua tikulla silmään.
Lotjun sisältämää jaksolistausta tuossa hetki sitten silmäillessäni havaistsin jo mainittujen jaksojen joukosta pari muutakin hyväksi muistamaani tarinaa, joista ainakin Button, Button on syöpynyt lähtemättömästi pääkoppani sisuksiin. Samaa voisin sanoa Stephen Kingin kirjoittamasta ja Harlan Ellisonin mainiosti ruutuun sovittamasta Grammasta, josta siitäkin on jäänyt alintajuntaani kytemään pienoinen pelon siemen. Saapas nähdä miten nuo kaikki edellämainitsemani tarinat toimivat nyt, kun edellisestä katselukerrasta on ehtinyt jo jokunen vuosi(kymmen) vierähtämään.
