Kuvaus: Izmerin keisarikunnalla ei mene hyvin. Ristiriidat repivät sitä rikki joka suunnalta. Nuori keisarinna Savina (Thora Birch) haluaa tasa-arvoa ja varallisuutta tasapuolisesti alamaisilleen, mutta paha velho Profion (Jeremy Irons) ei moisesta anteliaisuudesta piittaa pätkääkään. Hän haluaa kaapata vallan itselleen. Mitä pikemmin, sen parempi. Savina on toistaiseksi onnistunut pitämään kiinni valtansa kahvasta, lähinnä hallussaan olevan valtikan avulla. Sillä kun voi hallita Izmerin kultaisia lohikäärmeitä. Profion käy ilkeyksissään puhumassa palturia velhojen neuvostolle, väittäen ettei Savinan tulisi kantaa noinkin mahtavaa taikaesinettä muassaan. Havitellen kepakkoa ohessa hyvin pitkälti itselleen.
On olemassa kuitenkin toinenkin stigu. Legendaariset mittasuhteet täyttävä Sevrillen sauva. Voimiltaan edellä mainittuakin mahtavampi. Sen hallussapitäjällä olisi näet käskyvalta yli punaisten lohikäärmeiden. Kultaisia vastineitaan vieläkin väkevämpien otusten päällikkyys. Pienehkö seurue, sisältäen pari varasta, yhden kääpiön ja haltian, lähtee reissun päälle löytääkseen Sevrillen sauvaa, pelastaakseen sen avulla valtakunnan ultimate iivelin Profionin kynsistä...
Tuomio: Aah. Dungeons & Dragons. Legendaarisen Gary Gygaxin luoma roolipeli, jota tulin itsekin pelanneeksi kaveriporukassa joskus hyvin kauan sitten. Niistä sessioista on jäänyt mieleeni monen monituiset hyvät muistot. Toisin kuin tästä arvosteluni kohteena olleesta (samaiseen peliin pohjautuvasta) avokompostikoktailista, jonka ansiosta jouduin suorittamaan itselleni välittömän koko pään amputoinnin. Enimmäkseen Marlon Wayansin ärsyttävyyden ja Jeremy Ironsin roiman ylinäyttelyn vuoksi. Muitakin syitä toki löytyy, mutta en rupea niitä tähän sen kummemmin listaamaan. Riittää kun totean kyseisen tuotoksen olevan kotoisin sieltä, missä aurinko ei paista ja tuulikin harvoin käy. Jatkoa seurasi vuonna 2005. Älkää vaan kysykö miksi? Minen tiärä. Enkä liioin välitäkkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti