Kuvaus: Eläköitynyt eversti Jason Rhodes (Gene Hackman) on yli kymmenen vuoden ajan etsinyt poikaansa, joka katosi Vietnamin sodan taisteluissa. Kun sitten käy ilmi, että tämä saattaisi edelleen olla elossa, ja että häntä pidettäisiin mahdollisesti vankina viidakon kätköissä lymyilevällä vankileirillä, Rhodes kääntyy heti kohta hallituksen puoleen, anoen apua poikansa (ja siinä sivussa myös muiden vankien) kotiin saamiseksi. Mutta turhaan. Rhodesin mitta täyttyy ja hän ottaa ohjakset omiin käsiinsä.
Teksasilaisen öljyparonin, MacGregorin (Robert Stack), rahallisella panoksella varustettuna ja poikansa kanssa aikoinaan sotineiden soturien (Wilkes: Fred Ward, Blaster: Reb Brown, Sailor: Randall "Tex" Cobb, Johnson: Harold Sylvester, Charts: Tim Thomerson, sekä poppoon rookie ja ainoa sodan käymätön Kevin Scott: Patrick Swayze) tuella, Rhodes lähtee reissun päälle kohti taakse jäänyttä taistelutannerta Hakeakseen jälkikasvunsa sekä muut sille tielle jääneet takaisin kotiin...
Tuomio: Pätevästi tehty, kantaa ottava äijjäelokuva, joka ei turhia sorru yltiöisänmaalliseen hurlumheihin. Tarina itsessään ei varsinaiseti päätä huimaa, mutta hyvät näyttelijät tekevät siinä esiintyvistä hahmoista sen verran viihdyttäviä kokonaisuuksia, ettei stoorin puutteitta jaksa leffaa katsellessa pahemmin muistella. Ohjaajana häärineen Ted Kotcheffin toinen Vietnam-aiheinen pätkä muuten. Sen aiemman ollessa First Blood (1982) eli eka Rambo...
2 kommenttia:
Yksi asia tässä elokuvassa on aina hieman vaivannut minua. Tässä kun Hackmanin kokoama porukka valmistautuu pelastusoperaatioon huippuasein ja sitten ne takavarikoidaan pois, joten he joutuvat ostamaan jotain rupuisia nallipyssyjä tilalle. niin olisi ollut hauska nähdä miten tässä pohjimmiltaan tavanomaisessa sotavankien pelastus-leffassa oltaisiin päästy räiskimään juuri kunnon pyssyillä. Tulee hieman mieleen se MIB:n kohtaus jossa Will Smith innostuu nähdessään ne järjestön isot pyssyt ja sitten käteen annetaan se hyttysen kokoinen pyssy.
Kyllä tämä varsin miellyttävä toimintaelokuva kuitenkin oli, mutta jotenkin odotin vain enemmän pelkkää räiskintää. Toisaalta varsinkin Hackmanin pojan pojan kohtalo osoittaa, että draamapuolikin toimii ajoittain kunnolla.
Fred Ward oli pirun cool.
Samaa minäkin hetken ihmettelin. Ihmettelin myös miksi Hackman ei ostanut aseita vasta paikanpäältä. Siltä samalta ukoltahan hän olisi helposti saanut huipputason aseita ostettua hyvään hintaan. Eikä niitä olisi takavarikoitukaan... Go figure ja silleen...
Ward tosiaan oli coolimpi kuin cool.
Lähetä kommentti