lauantai 6. heinäkuuta 2013
Even a man who is pure at heart.....
Löytötrilogian neljäs ja viimeinen osa. Sarjakuvilla aloitellaan tämäkin postaus. Frankensteinin hirviö sekä ihmissusi seikkailemassa omassa nimikkosarjiksessaan. Mukana menossa mainittujen lisäksi myös jättimäinen hirviö nimeltä Möhkälemies (tuo sininen seinän läpi tunkeva kaveri tuossa oikealla näkyvän lehtykäisen kannessa). Now how cool is that? :D
Pari pokkariakin lähti mukaan. Shock Rock pitää sisällään lukuisan määrän erinäisiä kauhutarinoita musiikkimaailmaan sijoittuen. Alice Cooper käy höpisemässä levottomia avauspuheen muodossa. Itse tarinoista taasen vastaavat mm. Stephen King, Richard Christian Matheson sekä Babylon 5:sta tutuksi tullut Bill Mumy. Tuo toinen kuvassa möllöttävä kirjallinen tuotos ei liene kaivanne sen kummempia lisäselvittelyjä...
Yöjutuista puheenollen. Lehtykäisversioitakin tarttui jokunen kipale mukaani. Osan saatan noista jo omistaa ennestäänkin, vaan ostinpa silti. Ihan vaan siltä varalta, ettei minulla sittenkään niitä kokoelmistani löytyisi. Ja sinne liikkeeseen niitä jäi vielä jokunen nummero, joten uudelleenvierailu saattaa hyvinkin olla ajankohtainen jossakin kohtaa lähitulevaisuutta...
Että tämmöisiä löydöksiä tällä erää. Ensikerralla sitten taasen jotakin ihan muuta. Elokuviakin... ehkä. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Aivan loistavia löytöjä ja sai hieman suremaan sitä, ettei nykyään lehtipisteissä ole enää mitään vastaavia tuotoksia. Tai ainakaan minun mieleeni ei tule mitään Yöjutun kaltaisia nykyjulkaisuja. No, onhan Me Naiset melkein yhtä pelottava, että kenties se riittää.
Kiitos. Itsekin olen varsin tyytyväinen noihin. :D
Eipä tule kyllä minullekaan mieleen mitään Yöjuttua vastaavaa nykyjulkaisua. Ilmeisesti maailma on muuttunut vuosikymmenten varrella sen verran paljon, ettei moisille lehtykäisille ole sijaa valtavirran keskellä. Onneksi on kuitenkin olemassa divareita ja kirppiksiä, joista näitä helmiä silloin tällöin bongailee. Edulliseen hintaakin vieläpä...
Yöjuttuja muistaisin lukeneeni joskus naperona jonkun kaverini vanhempien luona. Harmi, etten muista enään noista juuri mitään.
Joskus kauan sitten 90-luvun alussa omistin ison läjän Yöjuttuja. Sitten menin ja vein ne kaikki divariin taskurahan toivossa. Paha virhe, jota olen myöhemmin katunut moneenkin eri otteeseen. Nyt vuosia myöhemmin olenkin sitten ostellut Yöjuttuja itselleni aina kun tilaisuus kohdalle osuu. Paljoa en minäkään tarinoista muista, mutta eiköhän se muisti palaile pätkittäin takaisin, kun uudelleen lehtiä ryhdyn lukemaan...
Minä löysin hiljattain kaapistani mun lapsuuden Yöjuttu-kätkön. Postitin koko pinkan kirjekaverilleni, kun en usko, ett lukisin niitä enää uudestaan, viime kertakin tainnut olla 90-luvun alkupuolella.
Eikös Yöjutun nykyvastine oo nää Harlekiinin Nocturne-kirjat? ;D Mä tunnen yhden 35v miehen, joka TILAA ja lukee niitä ihan tosissaan kauhunnälkäänsä. Huh.
No 90-luvun alkupuolella minäkin näitä Yöjuttuja olen viimeksi lukenut. Ja silloin muistan niistä kovastikin tykänneeni. Tietysti kun ei paremmasta tuolloin tiennyt :D
Tuossa lähikaupassa näkyy noita Nocturne-opuksia olevan myynnissä. Niin epätoivoinen en kuitenkaan toistaiseksi ole ollut, että olisin erehtynyt moisen ostamaan. Muutoinkin noita kirjoja alkaa olemaan liiaksikin asti. Ei nyt yhtä paljon kuin ehkä elokuvia, mutta kuitenkin....
Lähetä kommentti