maanantai 17. marraskuuta 2014

The Fly (1986)


"Be afraid, be very afraid." - Veronica Quaife

Kuvaus: Fiksu ja muutoinkin filmaattisen oloinen tiedeheppu Seth Brundle (Jeff Goldblum) keksii varastorakennuksessa sijaitsevassaan labrassa teleportaatiolaitteen, joka julki tullessaan mullistaisi kuljetus ja logistiikka-alan kertarysäyksellä. Mannertenvälisen matkailunkin, muttei ihan heti, sillä Brundlen vempain ei jostain syystä ole kykeneväinen siirtämään elollista materiaa paikasta toiseen ilman karmaisevia seurauksia.

Brundle on kuitenkin pienistä laitteistosnafuista huolimatta ylpeä keksinnöstään, ja täten haluavainen kertomaan siitä jollekulle, koko maailmalle. Aikansa eräissäkin pippaloissa tylsistyttyään Brundle pyytää lehdistöä edustavan toimittajan, Veronica Quaifen (Geena Davis) vierailemaan verstaallaan, jotta Sethin lapa saataisiin iskettyä jääthän ja nimi sen jälkeen lehteen.

Seth ja Veronica rakastuvat tottakai toisiinsa. Ronnien soon to be exän Stathis Boransin (John Getz) suureksi harmiksi vieläpä. Tuore pariskunta osoittaa rakkauttaan toisiaan kohtaan siirtämällä paviaanin kopista toiseen. Tuloksena isohko läjä kuoleman kielissä kirkuvaa jauhelihaa. Kehitystyö jatkuu, kunnes tulee aika yrittää paviaanin siirtoa uudestaan. Tällä kertaa koe onnistuu ja eläin säilyy siirrosta ehjin nahoin. Seth haluaisi juhlia, mutta Veronica taasen ei. Niinpä Seth juhlii ypönä, saaden siinä ohessa päähänsä kokeilla uskaliaasti itsensä teleporttaamista paikasta toiseen. Pöljä Brundle. Jos otat, et teleporttaa. Voi läikkyä.

Päällisin puolin siirtyminen sujuu mainiosti, mutta syvemmälti tarkasteltuna asian laita onkin sitten jotakin ihan muuta. Sethin lisäksi siirtokoppaan on päätynyt jostakin kärpänen, jonka geenit sekoittuvat porttaamisen yhteydessä tiedemiehen vastaavien kanssa. Pikkuhiljaa Seth saa - ensin hämmennyksekseen, sitten kauhukseen - huomata käyvänsä läpi muodonmuutosta ihmisestä kammottavaksi ihmiskärpäkseksi, kiipeillen kirjaimellisesti seinillä tapahtuvan vuoksi. Pian Veronicakin saa kokea omat kauhun hetkensä, sillä hän on pamahtanut paksuksi, biltin ollessa melko varmasti kärpästymisensä juuri aloittaneen Seth Brundlen. Be afraid, be very afraid....

Tuomio: Ne muutamat teistä, jotka ovat jo pitempään seuranneet tätä blogiani, ovat varmastikin huomanneet, etten pahemmin pidä riimeikeistä. Tuppaa olemaan nimittäin niin, etteivät ne juuri koskaan yllä lähellekkään originaaliteoksen tasoa, ja samalla osoittavat sen, että Hollywood on viime vuosina laiskistunut, pykäten moisia pökäleitä ulos pikaisen rahan toivossa, sen sijaan että kehittelisi katsojilleen jotakin originaalimpaa katsottavaksi. Varman päälle peluuta ilman riskin ottoa. Sitähän se on.

Tässä kohdin on kuitenkin todettava se, että riimeikkienkin kohdalla poikkeus vahvistaa säännön. Arvosteluni alla oleva Cronenbergin Kärpänen on tästä erinomainen todiste. Se ottaa pohjansa jo klassikoksi muodostuneesta alkuperäisteoksesta, mutta mikään karboonikopio se ei silti suostu millään muotoa olemaan. Cronenbergin ja Charles Edward Poguen kirjoittama älykkään surumielinen käsikirjoitus päivittää tarinan nykypäivään paremmin sopivaksi, vieden sen ohessa rohkeasti sinne, missä yksikään ihmiskärpänen ei ennen tätä ollut koskaan surissut.

Visuaaliselta puolelta leffa on groteskin karua katseltavaa. Eritoten siinä vaiheessa, kun Brundlen kärpäsmäisyys ottaa isännästään lopullisen otteensa. Muodonmuutos on kauhistuttavaa katsottavaa, mutta kaiken sen inhotuksen ohessa pintaan pyrkii samalla aiemmin mainitsemani surumielisyys, jota Brundlefly kaiken menettäneenä hyvin osoittaa. Cronenbergin ohjaustyöskentely on kaikin puolin tasokasta, erikoisefektit toimivat edelleenkin yllättävän hyvin, eikä näyttelemistyöskentelyssäkään ole mitään valittamista. Goldblum on mainiossa vedossa vasten tahtoaan kärpäseksi muuntatuvana tiedemiehenä, Davis puolestaan kaunis katsella, John Getzin ollessa väliin sen luokan iljetys, että itse kärpänenkin on jäädä hänen rinnallaan kakkoseksi. Ehdottomasti neljän tähden pätkä, ja ehdottomasti yksi parhaista uudelleen lämmittelyistä ikinä. Niin ja tottakait oivallinen kunnianosoitus alkuperäisteosta kohtaan. Turhanpäiväisille jatkoille päästiin kolmisen vuotta myöhemmin kakkoskärpäsen muodossa.


8 kommenttia:

Jessus kirjoitti...

Tämä on kyllä erinomainen uusintatuotos, jonka visvaisimmat muodonmuutoskohtaukset aiheuttavat edelleenkin suunnattomia puistatuksia. Pitäisi itsekkin tarkastaa tämä uusiksi.

...noir kirjoitti...

Tämä ja Carpenterin The Thing ovat parhaimmat esimerkit siitä miten remake tulee tehdä, etenkin juuri ajatellen kauhua jossa niitä tehdään niin nopealla tahdilla. Loistava elokuva.

Itse saan suurimmat puistatukset siitä kohtauksesta kun käden liukuessa pitkin Goldblumin selkää näemme ne ensimmäiset kärpäsen karkeat karvat ja saamme konkreettisen alun muodonmuutokselle.

Tuoppi kirjoitti...

Kannattaa ehdottomasti ottaa uudelleenkatseluun. Ja jos satut muuten jostakinin bongaamaan leffan blu-rayna, niin osta ihmeessä pois. Läpyskältä löytyy meinaten mainiosti ekstramatskua elokuvan tekovaiheista ja vähän muustakin.

Tuoppi kirjoitti...

Itsekin pidän tuosta Carpenterin The Thingistä erittäin paljon. Hyvin pitkälti samoista syistä kuin tästä Kärpäsestäkin. Alkuperäisteosta siinäkin kunnioitetaan oivallisesti, mutta mukaan on uskallettu ottaa uusiakin juttuja vanhojen kertaamisen sijasta. The Thingin lisäksi pidän myös The Blobin päivityksestä, kuten myöskin Invasion of the Body Snatchersin seitkytluvun lopulla tehdystä variaatiosta.

Anton von Monroe kirjoitti...

Erinomainen summaus erinomaisesta elokuvasta. Tähän on hyvin vähän lisättävää. Olisiko teos jopa DC:n paras? Samalta kaudelta peräisin oleva Dead Ringers menee ehkä ohi. No, toiset tykkää äidistä etc.

Tuoppi kirjoitti...

Kiitos jälleen kohteliaista sanoistasi. Ihan kaikkia DC:n pätkiä en ole onnistunut näkemään, mutta niistä jotka olen nähnyt, niin kyllähän Kärpänen sieltä paremmasta päästä ehdottomasti on. Dead Ringers. Sekin taitaa hyllystä löytyä. Täytyypä ehtiä se tuolta ja katsastaa pois jossakin kohtaa...


Occo kirjoitti...

Varmaan itse sanoisin nössösti Videodrome. Mutta ei sillä, on tämäkin erinomainen tragedia, kurkkuun kihoaa pala yhtälailla ellotuksesta ja liikutuksesta. Ja hyvin tiivistetty tekstissä!

Tuoppi kirjoitti...

Videodrome on kyllä aikas loistokas pätkä. Sitä ei käy kieltäminen.