Kuvaus: Marnie Watson (Famke Janssen) on jo vuosia kärsinyt väkivaltaisen poliisimiehensä Miken (Michael Paré) fyysisestä pahoinpitelystä. Eräänä päivänä, erään riidan yhteydessä, Marnie saa lopulta tarpeekseen, ottaen itseään puolustaessaan hulluna hilluvan ukko pahasen kertalaakista hengiltä. Marnie saa syytteen miestaposta, päätyen tuomionsa julistuksen jälkeen isoon taloon rekisterikilpiä väsäilemään.
Seitsemän vuotta lusittuaan Marnien tuomiota ollaan kuitenkin valmiita lieventämään, mikäli nainen suostuu pitämään hälyttimellä varustettua nilkkapantaa, ja istumaan jäljellä olevan kakkunsa kotitalossaan eristyksissä muulta maailmalta. Marnie ottaa tarjouksen vastaan, ollen täysin tietämätön niistä kauhuista, jotka häntä kotona odottaa. Edesmenneen miehensä levoton henki on nimittäin asettunut taloon taloksi... veristä kostoa janoten...
Tuomio: Eric Redin (The Hitcher, Near Dark) kynäilemä ja ohjastama pienimuotoinen, yhdessä tilassa tapahtuva kummittelusessio, jossa yritystä kyllä riittää, lopputuleman kuitenkin ollessa harmittavan valjuhkon oloinen. Semminkin, kun tietää mihin Red parhaimillaan pystyy. Ei silti, omat hetkensä tässäkin pätkässä on, ja meno on väliin tunnelmaltaan painostavakin. Famke Janssen ilmentää mallikkaasti väkivaltaisesti kummittelevan miehen kohteeksi joutuvan naisen piinaa, ja Michael Paré puolestaan... niin no... hän on tämän leffan kummitus. Uhkaava, joskin samaan aikaan ulkomuodoltaan jossain määrin hölmön näköinen. Parhaiten vakavasti otettavissa silloin, kun pysyy näkymättömissä. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos tämän joskus katselun alle otatte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti