100 Feet (2008)

Kuvaus: Marnie Watson (Famke Janssen) on jo vuosia kärsinyt väkivaltaisen poliisimiehensä Miken (Michael Paré) fyysisestä pahoinpitelystä. Eräänä päivänä, erään riidan yhteydessä, Marnie saa lopulta tarpeekseen, ottaen itseään puolustaessaan hulluna hilluvan ukko pahasen kertalaakista hengiltä. Marnie saa syytteen miestaposta, päätyen tuomionsa julistuksen jälkeen isoon taloon rekisterikilpiä väsäilemään.

Seitsemän vuotta lusittuaan Marnien tuomiota ollaan kuitenkin valmiita lieventämään, mikäli nainen suostuu pitämään hälyttimellä varustettua nilkkapantaa, ja istumaan jäljellä olevan kakkunsa kotitalossaan eristyksissä muulta maailmalta. Marnie ottaa tarjouksen vastaan, ollen täysin tietämätön niistä kauhuista, jotka häntä kotona odottaa. Edesmenneen miehensä levoton henki on nimittäin asettunut taloon taloksi... veristä kostoa janoten...

Tuomio: Eric Redin (The Hitcher, Near Dark) kynäilemä ja ohjastama pienimuotoinen, yhdessä tilassa tapahtuva kummittelusessio, jossa yritystä kyllä riittää, lopputuleman kuitenkin ollessa harmittavan valjuhkon oloinen. Semminkin, kun tietää mihin Red parhaimillaan pystyy. Ei silti, omat hetkensä tässäkin pätkässä on, ja meno on väliin tunnelmaltaan painostavakin. Famke Janssen ilmentää mallikkaasti väkivaltaisesti kummittelevan miehen kohteeksi joutuvan naisen piinaa, ja Michael Paré puolestaan... niin no... hän on tämän leffan kummitus. Uhkaava, joskin samaan aikaan ulkomuodoltaan jossain määrin hölmön näköinen. Parhaiten vakavasti otettavissa silloin, kun pysyy näkymättömissä. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos tämän joskus katselun alle otatte.

Casualties (1997)

Kuvaus: Hiirulaisen oloinen Annie Summers (Caroline Goodall) asustelee avioliitossa poliisimies Billin (Jon Gries) kanssa. Poliisimies Bill puolestaan on luonteeltaan mustasukkainen ja väkivaltainenkin, pitäen vaimonsa tiukasti nyrkin ja hellan välissä. Tai noh, enimmäkseen nyrkin, sillä Annien ruoanlaittotaidot ovat Billin suureksi harmiksi Trish Murtaughiakin surkeammat. Niinpä Annie onkin saanut mieheltään luvan käydä kokkauskurssilla siinä toivossa, että siellä vaimokkeesta leivottaisiin pätevien oppien avulla uusi Hell's Kitchenin MasterTopChef.

Kurssilla ollessaan Annie tapaa Tommyn (Mark Harmon), hiljaisen, yksinäisen oloisen, mutta muutoin mukavalta vaikuttavan miehen, jonka kanssa jutut tuntuvat käyvän yksiin heti ensi silmäykseltä. Jopa siinä määrin. että pian Annie paljastaa Tommylle olevansa miehensä Billyn henkilökohtainen nyrkkeilysäkki, jota ukko muksii aina silloin kun tarvetta moiseen tuntee. Poliisikaan ei tee mitään, kun Billy itse on kyttä, eikä kytät hakkaa vaimojaan koskaan, ikinä, milloinkaan. Tommy tarjoaa kiperään tilanteeseen omaa lopullista ratkaisuaan, mutta Annie kieltäytyy ottamasta tarjousta vastaan. Muksinnan jatkuessa Annien ei kuitenkaan lopulta auta muu,kuin kääntyä Tommyn puoleen, joka ryhtyykin nopeasti tarvittaviin toimenpiteisiin ongelman poistamiseksi. Kauhukseen Annie saa pian huomata millaisen virheen hän menikään tekemään. Elämänsä pahin painajainen on vasta alkamaisillaan.

Tuomio: Hyvistä asetelemista liikkeelle lähtevä ojasta allikkoon jännäri, joka loppuaan kohden valitettavasti kuitekin hukkaa henkilöhahmojensa väliin ladatun jännitteensä ja painostavan tunnelmansakin slasher-elokuvamaisen verellä lotraamisen vuoksi. Näyttelijät hoitavat annetut roolinsa pätevähkösti, varsinkin Mark Harmon, joka suoriutuu osastaan kylmäverisenä ja sieluttomana tappajana yllättävänkin mainiosti. Enpä olisi ikinä uskonut, että kaverista irtoaa moista laskelmoitua kylmyyttä, ellen sitä itse olisi aitiopaikalta todistanut. Harmon kun edustaa minulle edelleenkin Summer Schoolia, eikä niinkään Liftaria. Anyways, kaksi tähteä itse elokuvalle, kolmannen mennessä bonuksena Harmonille itselleen edellämainituista syistä.