Kuvaus: Eletään vuotta 1970. On joulukuu ja Elvis Presley (Michael Shannon) ampuu televisionsa tuhannen tuusan nuuskaksi mieltä masentavan ohjelmatarjonnan vuoksi. Amerikan yhdysvallat on nimittäin uutistarjonnan mukaan hyvää vauhtia luisumassa kohti hallitsematonta anarkiaa, huumeiden, rikollisuuden ja erinäisten väkivaltaa harjoittavien ääriliikkeiden toimesta, ja se jos mikä saa rock'n rollin kiistattoman kuninkaan huolestumaan maansa tulevaisuudesta isosti. Niinpä Elvis ottaa ja lähtee siltä istumalta Washingtoniin vapaan maan johtajaa Richard Nixonia (Kevin Spacey) tapaamaan, uskoen lujasti saavansa tältä asiaan kuuluvan virkamerkin sekä täydet oikeudet toimia salaistakin salaisempana agenttina huumeiden vastaisessa taistelussa.
Valkoisen talon portille yllättäen ja pyytämättä ilmaantuva Elvis saa kuitenkin pian huomata, ettei presidentin puheille niin vain lampsitakaan, ja tärkeä tapaaminen onkin näin ollen vaarassa mennä pahemman kerran myttyyn. Elviksen ja avustajansa Jerry Schillingin (Alex Pettyfer), että myöskin henkivartijansa Sonny Westin (Johnny Knoxville) sinnikkyyden ansiosta tapaaminen lopulta järjestyy, ja hyvä niin, sillä tämäkin kuvitteellinen, mutta samalla historiallisesti jossain määrin paikkansa pitävä pätkä olisi jäänyt sitä myöden kokonaan tekemäti, ja minulta siten myös täysin arvostelemati.
Tuomio: Paikoin hieman hidastempoinen ja loppua kohden ehkä hitusen hyytyvä kevytkomedia, joka taustoittaa katsojalleen yhden maailman kuuluisimmaksi valokuvaksi aikojen saatossa päätyneen otoksen tarinan. Kevin Spacey on pelottavan hyvä Richard Nixonina aina puhetyyliä ja tarkoin opiskeltuja maneereja myöden. Jopa niin hyvä, että heikkona hetkenä miestä voisi hyvinkin luulla aidoksi tapaukseksi. Michael Shannon on tasokas näyttelijä hänkin, mutta kieltämättä hieman outo valinta Elvistä esittämään. Kohtuu hyvin mies kuitenkin roolistaan suoriutuu, joten en minä häntä tässä rupea sen enemmälti parjaamaan. Sen sijaan heitän kehiin tähtimäärän ja kolmisen kappalettahan Elvis & Nixon niitä meikäläiseltä saa.
2 kommenttia:
En heti alkuun huomannut julisteessa muita nimiä kuin Alex Pettyfer ja Johnny Knoxville, jolloin ajattelin että onpas rohkea veto jos esimerkiksi Knoxville esittää Nixonia. Tekstistä paljastui ettei näin ollutkaan. Olen huojentunut, mutta tavallaan myös pettynyt.
Elvistä Knoxville olisi voinut hyvinkin esittää, mutta sehän olisi ollut siinä tapauksessa liiankin selviö. Nixonina Knoxville olisi päässyt yllättämään koko maailman, sillä kukapa moista olisi etukäteen odottanut. Sehän olisi ollut vähän sama kuin John Cusack pestattaisiin Reagania esittämään... ei kun hetkinen.. :D
Lähetä kommentti