Vuoden 1976 syksyyn saavuttaessa tapahtuu isomman luokan käänne, joka yllättää Westin alaisineen täysin. Instituutille nimittäin saapuu siskonsa Judithin (Rya Kihlsted) alati häiriintyvämmäksi käyvästä käytöksestä huolissan oleva Margaret Winstead (Karen E. Wright), apua Westiltä anoen ja sitä pyytäen. Judithin erikoista käyttäytymistä tarkkaillessaan West havaitsee pian, että nyt on tosi kyseessä, ja että nainen todellakin omaa yliluonnollisia voimia, jotka ilmiselvästikään ole lähtöisin tästä maailmasta. Ohessa ilmenee myös sekin, ettei Judithin voimilla tunnu olevan mitään rajaa, ja niiden kontrolloiminen tieteen keinoin on sula mahdottomuus. Tapaus julistetaan välittömästi kansallista turvallisuutta uhkaavaksi ja kaiken päälle luokitellaan vielä huippusalaiseksikin seuraavien 40-vuoden ajaksi. Nyt arkistot aukeavat ja kammottava totuus Atticus Instituutin tuon aikaisista tapahtumista näkee viimein päivän valon...
Tuomio: Alkuperäisidealtaan mielenkiintoinen, mutta valmiina tuotoksena paikoin tylsäksi ja itseään puolivälin jälkeen toistavaksi heittäytyvä riivausmokumentti, johon on sisällytetty myös ripaus löydetyn materiaalin tapaista meininkiä. Miinusta rapsahtaa kehiin myös siitä, että mukana on liiaksi muista tuotannoista tutuksi tulleita näyttelijöitä, josta syystä uskottavuus kärsii heti kättelyssä damagea. Nokkiinsa leffa ottaa edellä mainitun lisäksi reippaasti yliampuvasta loppuhuipennuksesta, joka vie mennessään sitten sen lopunkin uskottavuuden. Tämän kun pitäisi tekijöiden mielestä antaa katsojalle se vaikutelma, että tositapahtumiahan tässä muistellaan. Kertaalleen tämän jaksaa läpi katsoa, mutta mitään uudelleenkatsomisarvoa tällä ei sen jälkeen ole, joten tähtimääräksi The Atticus Instute saapi minulta alta havaittavissa olevan määrän.
2 kommenttia:
William Mapother on yleensä aika osuva tyyppi elokuviinsa, mutta Conjuring ei ainakaan minun kohdallani toimi minkäänlaisena houkuttimena.
Lostissa Mapother oli tosi jäätävä tyyppi. Tässä Atticusissa ei niinkään.
Lähetä kommentti