Kuvaus: Brian Kelly (Christian Slater) on nuori skeittarikapinallinen, jonka päivät kuluvat huolettomasti kavereiden kanssa rullatessa Los Angelesin miljoonakaupungin asfalttiviidakossa. Isänsä (Ed Lauter) näkisi mielellään poikansa kuluttavan aikansa jonkin hyödyllisen parissa, eikä vain tuottamassa hänelle jatkuvia pettymyksiä koheltaessaan päättömästi pitkin poikin kaupungin katuja. Äitinsä (Micole Mercurio) puolestaan rakastaa rämäpäistä hulttiopoikaansa kaikesta huolimatta, vaikkakin huoli painaa hänenkin sydäntään. Brian kun ei skeittaillessaan käytä kypärää, eikä liioin muitakaan suojuksia. Perheeseen kuuluu mainittujen lisäksi Vietnamista lähtöisin oleva adoptioveli Vinh (Art Chudabala), joka puolestaan on käytökseltään hyvä ja opiskeiluissaankin hyvin menestyvä nuori mies. Eli toisin sanoen Brianin täydellinen vastakohta.
Päivänä eräänä Brian perheineen saa suureksi surukseen kuulla, että Vinh on löytynyt rähjäisestä hotellihuoneesta hirttäytyneenä. Poliisi pitää tapausta itsemurhana, mutta Brian on asian suhteen epäluuloinen, käynnistäen asian tiimoilta omat henkilökohtaiset tutkimuksensa. Jutun edetessä Brian löytää todisteet, jotka liityvät aseisiin, salakuljetukseen, että myöskin rikoksista kaikkein pahimpaan eli murhaan. Todisteet hallussaan Brian kääntyy virkavallan puoleen, mutta turhaan, sillä kukaan ei tunnu uskovan puheitaan todeksi. Pettynyt Brian ei kuitenkaan anna periksi, vaan aikoo napata veljensä murhaajan itse kavereidensa avustuksella, omilla käytettävissä olevilla aseillaan... rullalaudoilla!
Tuomio: Trashin'in menestyksen vanavedessä tehty skeittailujännäri, jonka juonenkuljetus on sitä luokkaa kaukaahaettua huttua, että aika vaikea tätä pätkää on millään muotoa todesta ottaa. Toimintaa löytyy jonkin verran, muttei tarpeeksi, ja skeittailuakin vain silloin, kun tilanne sitä erikseen vaatii. Elokuvan voisikin paremmin tiivistää siten, että kyseessä on trilleri, johon on ympätty mukaan rullalaudallisia elementtejä höysteeksi. Lopun skeittikliimaksi vetää koko homman lopulta sen verran överiksi, että pölhöviihteen puolelle mennään isosti ja rytinällä. Skeittijengi (joka sekin on hieman harhaanjohtava nimi) saa minulta täten arvokseen kokonaista kaksi taivaankappaletta. Enempi olisi liikaa ja vähempi taasen liian vähän.
Tässäpä mielikuva, jota on vaikea karistaa
pois päästään, kun se kerran sinne pesiytyy.
5 kommenttia:
Suositulla ilmiöllä rahastanut "likainen Harry rulallaudalla" on toki aika kömpelö elokuva, mutta silti se sai minutkin kokeilemaan skeittausta.
Minun skeittaamiseni loppui aikalailla siihen, kun tein lähempää tuttavuutta alaspäin viettävän tien pielessä olevan pusikon kanssa. Näin jälkeenpäin naurattaa, vaan silloin ei juurikaan.
Onkohan Clint Eastwood mahtanut koskaan skeitata? Elämänkertakirjat eivät moista meinaten kerro, joten kertokaa joku, jos tietoa löytyy.
Muistan joskus C64:llä pelailleeni Skate or die nimistä peliä, liekö tuo alias yrittänyt vedota pelin faneihin. Fyysisesti en ole skeittailua tohtinut kokeilla, ei siinä kuitenkaan hyvin kävisi.
Joo. Itsekin sitä peliä joskus pelailin. Huomattavasti turvallisempaa meininkiä oli se kuin oikea vastaava.
Lähetä kommentti