Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee.
Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.
Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan.
Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.
Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.
Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
2 kommenttia:
Kirkin matsi Gornin kanssa sai tuosta pahan kilpailijan.
Kyllä. Todellakin näin.
Lähetä kommentti