The Dentist (1996)

Kuvaus: Tohtori Alan Feinstonen (Corbin Bernsen) uraa hammaslääkärinä voisi hyvinkin pitää amerikkalaisena menestystarinana. Todisteena tästä toimii nimittäin hulppean oloinen lukaali uima-altaineen Beverly Hillsissä, että myöskin nuori, kuvaakin kauniimpi vaimo Brooke (Linda Hoffman), jollaisesta moni mies voi vain haaveilla. Niin ja vastaanotollaankin asiakkaita piisaa enemmän kuin laki sitä ehkä sallisi. Toisin sanoen Alanilla pyyhkii siis hyvin, mutta leffan genrestä johtuen tämä onni ei tule kestämään loputtomiin.

Nythän on nähkääs niin, että Alanilla on hänelläkin oma pimeä puolensa, joka ilmentyy usein äkkipikaisuuden aiheuttamina vihanpurkauksina kanssaihmisiään kohtaan, ja onpa lekuri ohessa myös pakkomielteisen neuroottinen totaalisen puhtaudenkin suhteen. Tilannetta pahentaa entisestään vielä sekin, että vaimonsa paljastuu petturiksi, harrastaen avioliittonsa ulkopuolista vaakamamboilua sottapyttyisen allaspojan kera. Alanin jo muutoinkin heikossa hapessa oleva kuuppa sanoo näkemänsä petturuuden seurauksena lopullisesti räksistäpoks, ja pian mies jo purkaakin sadistista aggressiivisuuttaan työpaikallaan pahaa aavistamattominen potilaidensa purukalustoihin...

Tuomio: On se jännä, kuinka aika väliin kultaa muistot joiden juttujen kohdalla. Tämäkin leffa tuntui ilmestymisensä aikoihin niin maan vallan loistavalta tuotokselta, mutta nyt katsottuna pitkästyin sen parissa alta aikayksikön. Kesken en sitä silti tohtinut jättää, sillä sen verran olen taasen laiskotellut (sori siitä) näiden arvostelujen kanssa, että jotakin piti katsoa, jotta sen sorttista tekstiä tänne aikaiseksi saisin.

Mutta joo. Leffa itsessään ei ole oikeastaan millään tapaa pelottava, paitsi ehkä niille, jotka pelkäävät hampilääkäreitä kuollakseen. Muille se on enimmäkseen tylsähkön puoleinen tekele, joka pitää sisällään muutaman inhottavan yököttävän ja jossain määrin kaiketi ahdistavankin kohtauksen. Corbin Bernsen on hilluu hulluna tohtorina kohtuullisen ansiokkaasti, ja onkin siten tämän elokuvan parasta antia. Muista näyttelijäsuorituksista ei mieleen sitten jäänytkään mitään mainitsemisen arvoista... tai noh... Mark Ruffalo käy tekemässä pienen kääntymisen erään potilaan poikaystävänä. Mies ei vierailustaan huolimatta muutu Hulkiksi, joten sekin mielenkiinto meni ikkunasta siinä kohdin isoa lujaa mäjelle. Harmi sinänsä, sillä olisihan Hulkin ja hammaslääkärin välinen matsaus piristänyt kummasti tätäkin pökelöintiä, vaikka sitten vain hetkellisesti. Jatkoille, joskin tarpeettomille sellaisille päästiin parisen vuotta myöhemmin The Dentist 2:sen hahmossa.

Somewhere In the Universe, There Must be Something Better than Man!

Muutama leffahankinta tähän kohtaan, kun en tähän hätään muuta jaksa tänne keksiä...

Teenage Mutant Ninja Turtles 3: Kaksi ekaa Turtles-pätkää hyllystäni ennestään jo löytyikin, joten tämän kolmannen leffan myötä koko sarja onkin nyt sitten koossa.

The Changeling: Omistin tämän joskus vuosia sitten VHS-nauhana, mutta en kirveelläkään muista mihin sen onnistuin tuolloin hukkaamaan. Epäilen vahvasti vieneeni sen divariin, vaan varmaksi en mene sanomaan. Noh, väliäkö tuolla enää on, sillä nyt sama leffa löytyy dvd-formaattiin sovitettuna. Ja se jos mikä on hyvä se.

Last House on Dead End Street: Tätä en muista aiemmin nähneeni, joten siksi se tulikin hommattua. Oikein kahden levyn variaatio ja kaikki. Kivasti ekstrojakin näyttäisi olevan.

Clash of the Titans: Se aito ja alkuperäinen.

Planet of the Apes: Pitää sisällään alkuperäisen leffan jatko-osineen. Mukana myös bonuslevy, jolta löytyy Behind the Planet of the Apes dokumentti. Juuri se samainen, joka ennestään omistamastani boksista niin surkeasti uupui.

Society: Päivitystä nauhasta levylliseen muotoon. Ei sen kummempaa.

Ong Back Trilogia: Tämäkin leffasarja löytyy nyt kaikessa kokonaisuudessaan. Hyvä niin, sillä vain tuon ykkösen olen aiemmin nähnyt. Muut ovatkin minulle ainakin toistaiseksi täysin tuntemattomia suuruuksia.

Vampire's Kiss: Nicolas Cagen ehkä oudoin leffa ikinä. Vajaatoimintasankari Occon alkuvuodesta kirjoittaman arvostelun elokuvasta tästä voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Steel Trap: En muista esittelinkö tämän jo. Jonkin sortin kidustuspornoilu kaiketi kyseessä. Varmaksi en mene sanomaan, kun en ole sitä katsastanut. Kansitaiteesta plussaa.

Vampire in Brooklyn: Eddie Murphyn Blacula variaatio, jonka ohjauksesta vastasi aikoinaan Elm Streetillä painajaisiakin aikoinaa nähnyt Wes Craven.