Hautajaisten jälkeen Mitch vastaanottaa Miken lähettämän kirjeen, josta käy ilmi, että hän on mennyt ja piilottanut Central Parkin ympäristöön ison läjän räjähteitä, että myöskin ison nipun taisteluun kelpaavaa raskampaa aseistusta. Näin siksi, että ennen syöpään sairastumistaan ja itsemurhaansa Mike oli suunnitellut ottavansa puiston oman käden oikeudella haltuunsa, toivoen siten saavansa oikeutta Vietnamin taisteluissa henkensä menettäneille, kotiin hengissä palanneille veteraaneille, ja niille pienille ihmisille, joita valtaa pitävä eliitti painaa maata vasten peukalollaan.
Kirjettä lukiessaan Mitch havaitsee kuuluvansa Miken mainitsemiin sorrettuihin, päättäen näin laittaa edesmenneen ystävänsä suunnitelman täytäntöön. Maasto-asuun, sotaisaan kasvomaalaukseen, ja siniseen Yankees lippikseen sonnustautuneena automaattiasein aseistautunut Mitch lampsii Keskuspuistoon, ottaen siellä yhteyttä paikalliseen poliisiin, ilmoittaen tylysti puiston olevan täysin hänen hallussaan. Ohessa Mitch paljastaa senkin, ettei tarkoituksenaan ole vahingoittaa ketään, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan kuinka he toisiaan oikeasti kohtelevatkaan. Puistoa kannattaa silti vältellä, ellei nimenomaisesti halua tulla ammutuksi tai räjäytetyksi tuhannen palasiksi. Mutta muutoin hän ei siis millään muotoa halua vahingoittaa ketään.
Mitchin hyvää tarkoittava, joskin äärimmäisen räjähdysaltis tempaus saa median luonnollisesti kiinnostumaan hänestä. Myös lähialueen asukkaat ilmaisevat innokkaasti omat mielipiteensä kovia kokeneen veteraanin puuhasteluista, osan ollessa puolellaan, osan taasen häntä vastaan. Apulaispormestari Dix (Peter Dvorsky) kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, pitäen puistoa panttivankinaan pitävää Mitchiä suurta ärsytystä aiheuttavana perskärpäsenä, ollen valmis tekemään kaikkensa liiskatakseen tämän maanrakoon. Laadusta tinkimättä, lihaa säästämättä ja keinoja kaihtamatta...
Tuomio: Jämäkästi liikkeelle lähtevä, mutta tehoaan matkan varrella loppuaan kohden menettävä toimintatrilleri, joka jossain määrin epäuskottavasta juonikuviostaan huolimatta onnistuu olemaan kokonaisuutena osuvasti viihdyttävä tapaus. Tommy Lee Jones hoitelee hommansa angstin ja epätoivon riuduttamana veteraanina mallikkaasti, saaden mukavasti taustatukea Yaphett Kotton esittämältä poliisilta, joka tuntee tiettyä sympatiaa Mitchiä ja tämän räväkän puoleista tempausta kohtaan. Edukseen Kotton lisäksi erottuu myöskin näyttelijätär Helen Shaver, tehden hyvän roolin räväkkänä, seuraavaa isoa juttua alati metsästävänä naisreportterina. Siinäpä ne tärkeimmät taisi tämän leffan suhteen jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Kaksi tähteä menee itse elokuvalle, kolmannen mennessä bonuksena soundtrackista vastuussa olevalle Tangerine Dreamille. Pohjautuu Stephen Petersin samaa nimeä kantavaan kirjaan, jota en ole lukenut, mutta mielelläni niin tekisin, jos opuksen jostakin käsiini vain saisin.
"From the files of POLICE SQUAD!"
