The Incredible Hulk (2008)

Arkistojen kätköistä kajahtaa jälleen. Tällä kertaa heittelen teitille luettavaksi aikoinani kirjoittamani arvosteluyritelmän The Incredible Hulkista. Teksti, joka jäi minulta aikanaan kesken, ja jonka nyt naputtelin vihdoin viimein loppuun. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...

Vuonna 2003 valkokankaille ilmestyi Marvelin saman nimiseen sarjakuvaan perustuva HULK. Taiwanilaisohjaaja Ang Leen  (Järki ja Tunteet, Jäämyrsky, Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme) luotsaama versio oli kuitenkin kaikkea muuta kuin sitä mitä fanit siltä odottivat. Sarjakuvamaisen toiminnan sijasta se oli täynnänsä Bannerin isä/poika suhde angstia, psykologista blaablaata ja puhetta, puhetta, puhetta. Ja vaikka jaden vihreä jätti lopulta päästettiinkin irti ja riehumaan, lopputulos oli silti HULKIN kokoinen pettymys.

Viitisen vuotta myöhemmin HULK rymistelee jälleen teattereihimme. Tällä kertaa tirehtööri Louis Leterrierin alaisuudessa. Ranskalaisohjaajan meriittilistalta löytyvät mm. sellaiset toimintapläjäykset kuin The Transporter ja Danny the Dog. Suoran toiminnan miehestä on siis kyse ja sen huomaa hyvin myös itse elokuvastakin. Tämä HULK ei turhia nimittäin pohdiskele. Tämä HULK tulee ja MURSKAA!!!

Alkutekstien rullatessa näemme kertauksena kuinka Bruce Banner altistui aikanaan surullisenkuuluisalle gammasäteilylle. Hieman eri tavalla kuin originaalissa sarjakuvassa tosin. Gammapommi kun loistaa jälleen kerran poissa olollaan. Rick Jonesiakaan näy mailla eikä halmeilla. Eteemme avautuva kuvasarja pohjautuukin 70-luvun loppupuolella päivänvalon nähneen televisiosarjan alkuintroon. Hatunnostona tätä kulttisuosiota nauttivaa tuotantoa kohtaan. Leffasta löytyy muitakin sarjaan liittyviä viittauksia, mutta jätän ne tässä kohdin mieluusti teidän itsenne bongattavaksi.

Muistelotuokion päätyttyä pääsemmekin sitten itse asiaan. USA:n armeijan jahtaama Banner (Edward Norton) on päätynyt asustelemaan Rio de Janeiron slummikortteliin. Elantonsa mies ansaitsee työskentelemällä virvoitusjuomatehtaalla, matalaa profiilia ylläpitäen ja mahdollista parannuskeinoa etsien. Tehtaassa tapahtuva vahinko muuttaa kuitenkin kaiken. Bannerin gammasäteilyllä kyllästettyä verta päätyy erääseen juomapulloista, aiheuttaen samaisesta botikasta limunaatia nauttineessa Stan "The Man" Leessä epätoivottuja sivuvaikutuksia.

Tämän erikoisen tapahtumasarjan ansiosta HULKIA työkseen metsästävä kenraali Thaddeus "Thunderbolt" Ross (William Hurt) saa vihiä Bannerin olinpaikasta, ja täten lähettääkin paikan päälle Emil Blonskyn (Tim Roth) johtaman iskuryhmän, tarkoituksenaan napata nörttitiedemies hellään huomaansa. Yritys kuitenkin epäonnistuu surkeasti. Syynä tähän USKOMATON HULK, joka raivoaa tieltänsä kaiken eteensä osuvan varsin tuhoisin seurauksin. Tapahtuneen johdosta Banner joutuu karistamaan Brasilian pölyt jaloistaan, palaten takaisin kotimaahansa. Kohdatakseen siellä oman menneisyytensä haamut ja painajaismaisen olennon, jota myös Kuvotukseksi kutsutaan...

The Incredible Hulk on kokonaisuutena sarjakuvamaista toimintaa sisällään pitävä popcorn-pätkä, jonka parissa jaksaa viihtyä varsin mainiosti sen keston ajan. Edward Norton heittää kehiin uskottavaa settiä nörttimäisenä Bannerina, jota kroonisen yksinäisyyden lisäksi riepoo myös sisäinen, aika ajoin valloilleen pääsevä jättimäinen viherpeto. Hän saa katsojan tuntemaan myötätuntoa itseään kohtaan hieman samalla tavalla kuin edesmennyt Bill Bixby aikoinaan. Myös William Hurt ja Tim Roth tekevät omissa rooleissaan pätevää työtä. Liv Tyler puolestaan on kaunis katsella, tuoden mukanaan sopivaa herkkyyttä ja tarvittavaa ymmärrystä oman demoninsa kanssa painivaa Banneria kohtaan. Sokerina pohjalla mainittakoon leffan loppupuolella erään tunnetun hahmon pikainen cameo, joka kaikessa lyhykäisyydessääkin on näkemisen arvoinen.