sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Aattelepa ite oma otsikko tähä

Niin kauas taaksepäin kuin jaksan muistaa, ovat elokuvien ja televisiosarjojen soundtrackit olleet meikäläiselle leffojen ohella tärkeä juttu. Jopa siinä määrin, että kakarana äänittelin (...noir tietää mistä puhun) töllösarjojen musakit c-kasetille laittamalla nauhurin vasten television kajaria, painaen recin pohjaan. Varsinaisia levyjä, joissa näiden sarjojen musiikkia olisi tarjolla, ei tuolloin ollut tarjolla, ja vaikka olisi ollutkin, niin eipä minulla viikkorahat olisi sellaisten ostoon riittäneet. Säästämällä ehkä, mutta minä en ole koskaan ollut kovin tasokas tyyppi säästämisessä, heh.

Kuvassa näkyvä kasettisoitin ei liity tekstiin sitten niin mitenkään,
eikä se liioin esiinny siinä luonnollisessa koossaankaan.

Kasettisoitin oli siis kovassa käytössä tuolloin, ja tämä mainittu kasetti on minulla edelleenkin jossakin tallessa. En tosin pysty sitä enää soittamaan, sillä stereolaitteeni ei sellaiseen touhuun ole kykeneväinen. CD-levyjä se kyllä soittaa, ja siitä päästäänkin tämän päivän aiheeseen, eli kirpparikierrokseen, joka elokuvallisesti jäi vaisuksi, mutta soundtrackillisesti varsin antoisaksi.


Noiden lisäksi mukaan lähti myös hieman epävirallisempia, mutta silti erittäinen mainioita musalevyjä. Nämä lätyt pitävät sisällään enimmäkseen sekailaista sorttia elokuvamusaa, että myöskin televisionpuolelta tutuksi tulleita teemoja. Ja onpa sinne mukaan eksynyt myös yksi showpainin ihmeelliseen maailmaan sijoittuva entrance-musiikki levykin.


Tuon jälkimmäisen kuvan tapaisia levyjä saattoi joskus bongailla esim. Anttilan alennusmyynneistä, joista niitä sitten tulin aikoinaan ostettua enemmän kuin laki sitä ehkä sallisi. Nyttemin niiden löytäminen mainitusta marketista onkin sitten ollut huomattavasti vaikeampaa, kuten on myös jossain määriin ylemmän kuvankin levyjen laita. Levykauppoja on onneksi kuitenkin vielä parisen kipaletta, joista leffamusalevyjä saa lompakkoystävälliseen hintaan hankituksi. Niin ja sitten on tietysti vielä divarit ja kirpparit, joista jälkimmäisistä tämänkin postauksen levykkeet tulivat siis hankituksi.

9 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Minä nauhoitin Gameboy-pelien musiikkiakin samalla tekniikalla. Surku vain, että niitä kasetteja ei ole tullut säilytettyä. Vaikak eipä tuo mitään, kun vaikka molemmissa stereoissani on kasettipesät, niin ei niitä tule koskaan käytettyä (molemmissa on itse asiassa vielä sinetöintiteipit päällä) kun ne vähät kasetit mitä on jäänyt valikoimiin ovat siellä enemmänkin koristeina.

Minullakin on viime ostoskierrokset kartuttaneet soundtrack-osastoa, joskin vinyylimuodossa, mutta esittely taitanee jäädä jonnekin kuun vaihteeseen.

Ps. Hannibalin musiikki on elokuvaa parempaa.

Tuoppi kirjoitti...

Heh, joo se oli hyväksi havaittu tekniikka se. Nyt muuten vasta hokasin (kun mainitsit tuon Gameboyn), että olisin voinut talletella tuolloin myös C64-musaakin samaan tyyliin. Sen verran hyviä kipaleita oli niissäkin peleissä tarjolla. Eipä vaan tullut semmoinen kuitenkaan koskaan mieleen. Vasta kun nyt, heh.

Minulla on tasan viisi vinyyliä kokoelmassani. Kolme niistä on Miami Vice lättyjä, yksi on James Bond härdelli ja se viides ja viimeinen on Rampen ja Naukkiksen (Petelius & Kalliala) huumorilevy.

Laitahan esittelyä tulemaan niistä levyistä ennättäessäsi. Tahtoo tietää nääs mitä levyjä olet hommaillut.

Lurker kirjoitti...

Itse tuli samalla tekniikalla äänitettyä mm. Trashin' - Roskajoukko ja Hellriders (biker jossa mukana Adam West) elokuvien -ääniraitoja. Nämä sitten toimivat taustamusana skeittaamiselle :) Trashin' sopi tyylillisesti, mutta mitä lienenkään ajatellut jälkimmäisen tuhnukantrin ja synamusiikin yhdistelmän kohdalla...

Tuoppi kirjoitti...

No juu, tuon Trashin'in (jota en ole muuten nähnyt vuosiin) ymmärrän hyvin, mutta jälkimmäistä vaihtoehtoa en osaa minäkään hahmottaa skeittailumusaksi alkuunkaan, heh.

Kaverin kanssa äänittelimme Fright Nightista Brad Fiedelin Come to Me biisin pätkän, jotta oppisimme sen soittamaan korvakuulolta. Minä koskettimilla ja kaveri skitalla.

Graduated Cylinder kirjoitti...

Kaseteille tuli nauhoitettua aikoinaan kaikenlaista, mutta nauhurin romut tuppasivat usein venyttämään nauhat piloille.

Kirppareilla on tullut kohtalaisesti soundtrack-levyjä vastaan, niistä lisää tulevien ostoslistausten yhteydessä.

Tuoppi kirjoitti...

Eikä ne kaikki nauhatkaan aina olleet sieltä laadukkaimmasta päästä. Jopa merkkikasetit saattoivat osoittautua täysiksi susiksi parin nauhoituskerran jälkeen.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan tulevia ostolistauspostauksiasi.

Waltsu kirjoitti...

Taidan olla vähän nuorempaa sukupolvea, mutta minä tein sitä, että nauhoitin kännykkään tietokoneelta musiikkia, kun silloin ei vielä päässyt kännykällä nettiin (eikä pystynyt edes yhdistämään tietokonetta ja kännykkää) xD

Hieno kirjoitus muuten!

Tuoppi kirjoitti...

Sama meininki, modernimpi laitteisto vain, heh

Kiitos :D

...noir kirjoitti...

Aiemman puhelimeni soittoäänen tein juuri äänittämälle sen puhelimen mikillä stereoista. Onnistui hyvin ja se oli tämä