Kuvaus: Mary Henry (Candace Hilligoss) ystävättärineen nauttii rauhaisasta päivästään autolla suoritettavan retkeilyn merkeissä. Jostain paikanpäälle pälähtävät pojannaskalit pilaavat mainitun rauhan haastamalla tytöt kisaamaan varttimailin herruudesta, johon ratin takana istuva tytöntyllerö toteaa vienosti hymyillen, jotta challenge accepted, täysin tietämättömänä siitä, että kyseinen kisa tulisi hetkeä myöhemmin päättymään sillalta alla kimmeltävään jorpakkoon suistumiseen.
Viranomaisten käydessä läpi vesistöä onnettomuuden uhrit löytääkseen, ilmestyy Mary yllättäen hieman sekavan, mutta muutoin hämmästyttävän hyväkuntoisen oloisena rannalle tepastelemaan, ainoana hengissä tapahtuneesta rytäkästä selviytyneenä.
Onnettomuudesta toivuttuaan Mary päättää vaihtaa maisemaa, ottaen vastaan urkurin toimen Utahissa sijaitsevasta pikkupitäjästä. Matka sinne on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Autonsa radio soittaa hetkellisesti vain ja ainoastaan oudohkoa orgaanimusiikkia, ja hetkeä myöhemmin ajoneuvonsa sivulasiin ilmestyy aavemmaiset, alla olevassa kuvassa näkyvät (ohjaaja Herk Harveyn krediitittömät) kasvot. Samaisen miehen kasvot, jotka Mary tulisi vielä näkemään useammin kuin kerran.
Tuomio: Aavemmaisen painajaismaista tunnelmaa sisällään kosolti pitävä, pienen budjetin psykologinen kauhupätkä, joka amatöörimäisestä toteutuksestaan, paikoin pökkelöstä dialogistaan ja kesäteatterimaisesta näyttelemistyöstään huolimatta onnistuu olemaan kokonaisuutena erittäin nautittava katselukokemus. Ilman tätä pätkää Adrian Lynen Jacobin painajainen olisi luultavasti jäänyt tyystin tekemäti, eikä meillä liioin olisi siten Silent Hill aiheisia pelejäkään pelattavaksi. Niin ja onhan Helvetilliset toiminut jossain määrin vaikutteena myös sellaistenkin elokuvantekijöiden kuten David Lynchin tai vaikkapa Elävien kuolleiden yöllä ihmisiä onnistuneesti pelotelleen George A. Romeron tuotannoissa. Tehtiin uudestaan vuonna 1989 Wes Cravenin esittämän Kuolleiden Karnevaalin muodossa.
8 kommenttia:
Usein elokuvassa ei tarvitsekaan olla kaikki osa-alueet kohdallaan, että se toimii. Kunhan elokuvan tarkoitus toteutuu, on se sitten yleisön naurattaminen, itkettäminen tai pelottelu xD
Sen verran hyvin kiteytit tuon, että eipä minulla siihen ole nokan koputtamista, eikä liioin lisättävääkään.
Tästä tykkäsin kovasti. Olen suositellut tätä kavereilleni jotka ovat halunneet nähdä klassikkokauhuiluja.
Oikein toimittu, sillä kyllähän tämä on kauhuleffoja fanittavalle must see pätkä.
Erinomainen ihon alle hiipivä kauhistelu ja uskoisinpa Romeron ohella myös M. Night Shymalanin ottaneen hieman inspistä tästä elokuvasta, sen verran lähelle Kuudennen aistin twisti osuu.
Tiettyä samankaltaisuutta tosiaankin löytyy, joten lisätään M. Night listalle mukaan.
Tässä on kyllä hieno, kuumehouruinen meno. Pitäisi katsoa taas joku päivä.
On varsin loistokas tuotos tosiaankin. Tuossa katselin muuten, että tästä olemassa jokin Dir. Cut versiokin. Millainenhan se mahtaa olla?
Lähetä kommentti