perjantai 19. toukokuuta 2017

American Kickboxer 1 (1991)

Kuvaus: B.J. Quinn (John Barrett) on potkunyrkkeilyn keskisarjan hallitseva maailmanmestari. Mainitun lisäksi hän on myös pahapäinen tulisielu ja äkkiväärä jäärä, jolla on ilmiöimäinen tapa ajautua vaikeuksiin silloinkin, kun sitä vähiten halajaa. Valmentajansa järjestämillä kokkarikesteillä Quinn ajautuu törmäyskurssille vanhan arkkivihollisensa Jacques Denardin (Brad Morris) kanssa, ja pian kaksikko jo mitteleekin voimiaan otsaanlyöntikilpailun merkeissä. Ärhäkän kärhämän tuoksinassa tapahtuu kamalia, kun eräs Quinnin iskuista osuukin Denardin sijasta kaveriinsa Keniin (Gavin Hood) ja tämä menettää syystä tästä henkensä.

Quinn tuomitaan kaverinsa taposta vuoden päiviksi kiven sisään, ja räpsähtääpä kirskikkana kakun päälle vielä roppakaupalla kilpalukieltoakin. Jopa siinä määrin, että uransa menestyksekkäänä kickbokserina tulee siten päätökseensä. Tuomionsa istuttuaan Quinn vapautuu vain kuullakseen, että Denardista on tullut keskisarjan mestari, eikä kovinkaan kaksinen sellainen. Tyyppi kun ei pelaa reilusti, vaan kieroilee ja kikkailee sen minkä ehtii vyön itsellään pitääkseen. Lisäksi Denard haluaisi niin kovin edelleenkin ottaa matsia Quinnin kanssa, ja niinpä öykkärimäinen mestari haastaakin (Quinnin kilpailukiellosta huolimatta) kiistakumppaninsa otteluun elämästä ja sadasta tuhannesta dollarista riihikuivaa kahisevaa. Kaksi miestä. Kehä. Yksi voittaja.

Tuomio: Kaikin puolin kehno turpiinmättöpökkelöinti, joka jostakin kumman syystä sai muutamaa vuotta myöhemmin jatko-osan, jolla ei ole mitään tekemistä ykkösosan kanssa. Siitä lisää sitten, kun saan sen jossain vaiheessa pois katselluksi.

2 kommenttia:

Graduated Cylinder kirjoitti...

Paljon oon nähny American-alkuisia toimintapätkiä ja Kickboxer-sarja on tuttu vaan tuo yhdistelmä on vielä kokematta.

Tuoppi kirjoitti...

Noita American alulla valjastettuja titteleitä löytyy tosiaan iso vino pino. Joka ammattiin tai juttuun taitaa löytyä omansa, joten miksei siis American Kickboxerkin. Ihan hirveästi et menetä, jos et näitä kahta kokemaan pääse, sillä mistään mestariteoksista ei todellakaan ole kyse.