Kuvaus: Nick Adams (David Bradley) on kovaotteinen ja keinoja kaihtamaton ATF-agentti, joka on jo pidemmän aikaa koittanut toimittaa laitonta asekauppaa harjoittavan Jimmy Wongin (Yuji Okumoto) telkien taa tiilenpäitä lukemaan. Erään ruudinkatkuisen ratsian yhteydessä Nick saa Jimmyn viimein kiikkiin, mutta pidätyksellä on hintansa, sillä kaiken sen hässäkän keskellä viaton siviili saa surmansa, ja se taasen saa agenttimme mielen matoakin matalammaksi. Rinnassa riippakiven lailla painavaa tuskaa lisää entisestään myös tieto siitä, että työtoverinsa ja paras ystävänsä Manny on menettänyt henkensä ollessaan soluttautuneena vankilassa olevien rikollisten keskuudessa. Hämäräperäisissä olosuhteissa vieläpä, kuinkas muutenkaan.
Nick haluaa selvittää ystävänsä murhan, ja sen tehdäkseen mies ujuttaa pomonsa Dickersonin (Clabe Hartley) avustuksella itsensä kiven sisään samaiseen rangaistuslaitokseen, jonka uumenissa Mannyn päivät niin tylysti päätettiin. Käy ilmi, että vankilaa johtava johtaja Pike (Charles Napier) on sisuksiltaan läpimätä rötösherra, joka johtaa valtakuntaansa omaan armottomaan tyyliinsä, apurinaan sadistisen pirullinen Riggs (Alon Stivi) sekä rumaksi tikuksi leikkisästi kutsumansa kumipuun oksa, jolla on niin hitsin kiva piestä tottelemattomia vankipoloja henkihieveriin saakka.
Tutkimuksiaan suorittaessaan Nick saa pian huomata olevansa yksin vastakkain vaarallisen järjestäytyneen alamaailman aseiden salakuljetusjoukkion kansssa. Edessä on väistämätön yhteenotto Jimmy Wongin kanssa, josta vain yksi voi selvitä hengissä maaliin...
Tuomio: Mikäli elokuvien olisi mahdollista saada lapsia, niin tämä Lain kova koura edustaisi pätevähkösti John Woon ohjaaman Hard Boiledin ja amerikkalaisen B-toimintapläjäyksen jälkikasvua vankiladraamalla hitusen höystettynä. Toimintakohtaukset ovat näyttävästi toteutettuja, räjähdyksiä piisaa plenty ja leffan jälkeen voi telkkarin edestä helposti kerätä reisiin asti yltävän läjän savuavia hylsyjä pois kuljeksimasta. Niin ja kun kerran pääosassa heiluu entinen Amerikan ninja David Bradley, tietää se sitä, että jalalla laitetaan toista otsaan koreasti useammin kuin laki sitä ehkä sallisi. Edesmennyt Charles Napier velmuilee oivallisesti yhtenä konnan ketaleista kuten olettaa sopii ja pääseepä mies leffan loppupuolella ottamaan osaa aseelliseen toimintaankin Uzit kummassakin kädessään I Will Have Orderia isoon ääneen huudellen. Enpäs heti muista moista mieheltä aiemmin missään muussa yhteydessä nähneeni, eli jo pelkästään se on näkemisen arvoinen suoritus kaiken muun mesoamisen ohessa.
Asfalttisoturista ja Commandosta tutuksi tullut Vernon Wells on hänkin mukana menossa, mutta hänestä mieleen ei jää oikeastaan mitään muuta kuin naamansa Magic Markerilla hätäisesti sutattu Mike Tyson tyyppinen tatska. Bennettin höyryt jäävät tässä pätkässä siten täysin päästämäti, joten ei hänestä tässä kohdin sen enempää. Loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä leffa jäi Professori Toru Tanakan viimeiseksi ennen kuin sydänkohtaus vei miehen manan majoille viitisen vuotta myöhemmin. Surullista, mutta täyttä totta. Tähdet vielä ja sitten on tämäkin arvostelu taputeltu. Kokonaisuutena Hard Justice onnistui olemaan kaikinpuolin hyvinkin viihdyttävä tapaus, ja kuuluu David Bradleyn lyhyeksi jääneen uran ehtaan parhaimmistoon, ainakin mitä tulee niihin leffoihin, joita minä mieheltä olen tähän päivään mennessä ehtinyt näkemään. Kolme tähteä onkin näin ollessa se ainoa oikea määrä, jonka tälle tohdin antaa, joten sen verran minä sille siis annan.
2 kommenttia:
David Bradley on yksi heistä lapsuuden actionstarasuosikeistani joiden toivoisin tekevän paluun jossain Expendablesin kaltaisessa elokuvassa. Tai ainakin palaavan jossain muodossa joko kumoamaan taikka vahvastivan huhuja miksi jättäytyi pois elokuva-alalta. Huhut kun kertovat loukkaantumisesta joka vaikutti fysiikkaan ikävästi, mutta myös puhetta on ollut vain yksinkertaisesta kyllästymisestä elokuviin.
Jostain muistelen lukeneeni, että selkänsä olisi telonut niin pahoin, että leffaura ja hojohojoilu sai sen vuoksi jäädä. Tiedän sitten onko näin. Mutta joo. Mielelläni Bradleyn näkisin minäkin palaavan vaikka jossakin Expendableseista. Pelkkä ohi kävelykin riittäisi, heh.
Lähetä kommentti