Kuvaus: Joe Braven (Jason Momoa) asuu ja elää Kanadan villiäkin villimmän luonnon keskiössä, puita kaataen ja niitä eteenpäin myös myyden. Isänsä Linden (Stephen Lang) asuu ja elää hänkin siellä, mutta sillä erotuksella, että hän kärsii muistisairaudesta, joka lopulta tulee koitumaan kohtalokseen. Baarissa ollessaan Linden ajautuu tahtomattaan kapakkitappeluun, sillä nainen jota vaimokseen niin kovin luuli, ei sitä oikeasti sitten ollutkaan. Nujakoinnin seurauksena Linden päätyy ottamaan lukua lasareettiin, saaden Joen tapahtuneen jälkeen mietteliääksi mitä tehdä isänsä suhteen.
Hoitokotiin vaiko ei?
Mikäli vastasit hoitokotiin, niin pahoin meni pieleen se veikkaus. Joe päättää nimittäin viedä isänsä metsän siimeksessä olevalle mökille viikonlopuksi rauhoittumaan ja yhteistä laatuaikaa kanssaan viettelemään. Mökille saavuttuaan kaksikkoa odottaa kuitenkin odottamaton, että myöskin epämieluisa yllätys. Laukullinen heroiinia. Noutaajansa vartoillen. Pian rikolliset saapuvatkin omaansa pois hakemaan, ollen vähemmän innoissaan Joen ja Lindenin mökillä olosta, päättäen poistaa kumpaisenkin pois päiviltään. Iso virhe, sillä Joe ei ole ihan mikä tahansa puunkaataja, vaan mies, joka on valmis tekemään kaikkensa tuhotakseen pirulliset pulverikauppiaat ja suojellakseen siinä ohessa perhettään. Armoton taistelu elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan...
Tuomio: Semmoista pikkukivaa, yhden illan helposti unohdettavaa äksönpläjäystä tässä meille katsojille kovasti tarjoillaan. Ei yritä millään muotoa keksiä pyörää uudestaan, vaan luottaa vanhaan hyvään kaavaan, josta syystä ennalta-arvattavuus nostaa paikoin rumaa päätään. Momoan kirveellä riittää töitä ja mies suoriutuu osastaan varsin mallikkaasti. Stephen Lang vetää homman puolestaan läpi kokemuksen tuomalla rutiinilla, Garret Dillahuntin konnaillessa leffan pääpahiksena. Kaksi tähteä, johon voisin puolikkaan lisätä, jos sellaisia asteikollani käyttäisin.
2 kommenttia:
En ole nähnyt ja vaikka ainakin kertaallen olin harkinnut katsomista niin unohtumaanhan se pääsi. Pidän kyllä Momoasta, mutta ottaen huomioon kuinka persoonalliselta hän vaikuttaa niin elokuvansa ovat pitkälti olleet aika persoonattomia ja vielä katsomatta Bravenia arvelen, että oma pisteytykseni noudattelisi sinun vastaavaa.
Tämä oli Momoalta semmoinen pienimuotoinen välityö supersankarispätkien välissä. Ei huono, muttei nyt niin kovin hyväkään.
Lähetä kommentti