Land of the Minotaur (1976) aka The Devil's Men

Kuvaus: Kreikan maalla jokin on pahasti vialla. Enkä nyt puhu mistään eurokriisistä, vaan siitä, että siellä katoaa ihmisiä kuin tukka tuuleen. Lähinnä turisteja sun muita epäonnekkaita otuksia. Pappismies Roche (Donald Pleasence) pitää katoamistapauksia vähintäänkin outoina, ja ottaakin sen vuoksi yhteyttä New Yorkissa työskentelevään yksityisetsiväystäväänsä, Milo Kayehin (Costas Skouras), pyytäen tätä saapumaan Kreikkaan mitä pikimmin.

Kaye nousee koneeseen ja siellä istumisensa aikana katoamiset sen kuin jatkuvat. Kolme historillisia raunioita tutkimaan lähtenyttä nuorta, Rochen henkilökohtaisia tuttuja muuten, häviävät nimittäin hukuksiin kuin maan nieleminä. Tai paholaisen vieminä, kuten Roche itse uskoo, tarjoten teoriaansa sinnikkäästi nyt jo paikan päälle ennättäneelle Kayelle. Kaiken kokenut "kumikenkä" pitää papin uumoiluja kuitenkin pelkkänä höpönlöpönä. Tietämättä tämän olevan lähempänä totuutta kuin ehkä uskoisikaan. Tutkimusten edetessä näet selviää, että katoamisten takana on myyttistä minotauria palvova satanistikultti, johtajanaan salaperäinen, Karpaattien kukkuloilta aikoinaan pois ajettu (Peter Cushingin esittämä) paroni Corofax...

Tuomio: Satanistikultti. Minotauri. Donald Pleasence ja Peter Cushing. Luulisi, että moisista emmeistä saisi hyvinkin koottua kasaan vähemmän tylsän ja kauhistuttavankin kauhistelun. Vaan eipä kait sitten saa, mikäli tätä leffaa on yhtään uskominen....

Leffamusa - I Still Remember - Linda Blair

In Memoriam

Jesús "Jess" Franco

1930 - 2013

Movie Monday - Aina vaan hyvä

"Mistä leffasta pidit lapsena, joka sitten vuosien päästä aikuisena toimii edelleen? Mikä leffa on aina vaan hyvä?"

Moisia elokuvia olisi vaikka kuinka ja paljon listattavaksi, mutta heitänpä tähän randomisti nyt muutaman ekaksi mieleeni tulleen tuotoksen, jotka mielestäni toimivat tänäkin päivänä vallan mainiosti

Alien
Aliens
Back to the Future-trilogia
Big Trouble in Little China
Commando
Conan The Barbarian
Die Hard
Escape From New York
Evil Dead-trilogia
Ghostbusters
Hammer-leffat
Highlander
Indiana Jones-trilogia
Star Wars Episodit  4-6
The Terminator
Terminator 2: Judgment Day

Ja monia, monia muita, joiden listaamiseen menisi ikuisuuttakin pidempi aika.

Silent Predators (1999)

Kuvaus: On vuosi 1979. Dominic Purcellin kuljettamasta eläinkuljetusautosta puhkeaa kesken reissun rengas ja sen seurauksena ajamansa auto heittää flipat. Lavalla oleva isohko puulotju menee kaikessa siinä hötäkässä riksräks, vapauttaen sen sisällä olevan trooppisen hybridikalkkarokärmeksen vankilastaan. Ennen metsään luikertamistaan Purcell saa kärmekseltä muistoksi pureman, joka vie häneltä hengen. Goodbye Mr. Purcell. Kiva kun kävit, mutta vielä kivempi kun lähdit.

Nykyaika, eli toisin sanoen vuosi 1999. Onnettomuusalueen lähimaastossa sijaitsevasta San Catalanon kylästä on kahdessakymmenessä vuodessa kehittynyt 30 000 asukkaan pikkukaupungiksi. Yhtenä kehittäjistään luonteeltaan matelijaa muistuttuva Max Farrington (Jack Scalia), jolla on jatkuvasti jokin rakennusprojekti jossakinpäin meneillään. Aikanaan vapauteen karannut käärmekin on vuosikymmenten vaihtuessa kehittänyt itseään. Lähinnä lisääntymisen muodossa. Lähistöllä sijaitsevassa metsikössä kun lymyilee 25 000 vihaista mutaatiorattleria, joiden elintila alkaa käymään ahtaaksi. Reviiriään laajentaaksen myrkylliset matelijat ottavat kohteekseen San Catalanon pikkukaupungin sekä sen asukkaat. Hämärän (ja ah niin kovin kliseisen) menneisyyden omaava palomies, Vic Rondelli (Harry Hamlin) nousee kuitenkin vastarintaan matelevaa uhkaa vastaan, saaden sivupotkijakseen Farringtonin kuvankauniin avustajattaren, Mandy Stratfordin (Shannon Sturges). Käärmeiden metsästyskausi on virallisesti avattu....

Tuomio: Keskiverto käärmekauhistelu, jossa lajityypille ominaiset kliseet toistetaan orjallisesti aina juonikuviota ja henkilöhahmoja myöden. Plussaa pukkaa oikeiden käärmeiden käytöstä tietokoneistettujen sijasta. Iso miinus puolestaan taas hölmöstä nimestä. Kalkkarokäärme helistimineen kun ei varsinaisesti ole niitä aivan hiljaisempia petoja ja niin pois päin. Väittävät tämän leffan muuten pohjaavan John Carpenterin 70-luvun lopulla kirjoittamaan kässäriin Fangs nimeltään. Uskokoon tuon ken (miksei barbikin) tahtoo....