The Bronx Executioner (1989) aka Cyborg Executioners aka Il Giustiziere del Bronx

"I only love death. 

Other people's death naturally." - Margie

Kuvaus: Kaukaisessa tulevaisuudessa maailman meno on mennyt jälleen kerran pahasti päin prinkkalaa, ja näiden tapahtumien seurauksena androidit ja humanoidit  - johtajinaan Margie (Margie Evelyn Newton) ja Dakar (Alex Vitale) - käyvät omaa valtataisteluaan Bronxin silmittömän väkivallan ja raa'an julmuuden tyyssijaksi julistetulla esikaupunkialueella. Ja kun sanon Bronxin esikaupunkialueella, niin tarkoitan sillä luonnollisestikin umpeen kasvanutta, viidakon äänin säestettyä ryteikköä ja kuivaksi koppuroitunutta autiomaata, sillä niistähän Bronx toki parhaiten muualla maailmassa tunnetaan. Niin ja autiomaan keskellä pönöttävästä linnasta.

Lakia ja järjestystä tontilla tällä puolestaan edustaa Teloittajat elokuvasta Godfrey Ho menetelmällä mukaan ympätty tinanappi, jota IMDb:n kaastilistauksen mukaan sheriffi Warreniksi (Woody Strode) kutsutaan. Itse leffassa miestä tituleerataan järjestäen tälle annetulla lempinimellä. Arvatkaas kaksi kertaa mikä tämä lempinimi on? Paras ja lähimmäksi osuva ehdotus saa ostaa itselleen omilla rahoillaan palkinnokseen ihan mitä itse halajaa.

Edellä mainittu lainvalvoja alkaa kuitenkin olla jo liian vanha tähän sontaan, joten poliisiopisto lähettää alokas James Crawleyn (Gabriele Gori) vapauttamaan vanhuksen tehtävistään. Niin tehdäkseen Crawleyn on käytävä läpi ankarahkon rankka treenimontaasi, joka pitää sisällään muun ohessa vaijerin varassa kiikkuvien likapyykkisäkkien välttelyä, että myöskin seinälle heijastettujen rikollisten diakuvien ammuskelua kuoliaaksi. Eat your heart out, Rocky Balboa.

Samaan aikaan toisaalla humanoidien johtojuusto Dakar haikailee tippa linssissä taistelun tuoksinassa hukuksiin hävinneen naisystävänsä perään. Jopa siinä määrin, että lähtee tätä etsimään, vaikkei edes tiedä mistä tätä ylipäätään etsiä. Aikansa autiomaassa haahuiltuaan Dakar löytää naisystävänsä raiskattuna ja kuolleena. Syyllisestä näihin kammottaviin tekosiin ei ole mitään epäselvyyttä, sillä androitihan ne moisen temput ovat menneet tekemään. Dakar vannoo Margielle kätyreineen luonnollisesti veristä kostoa. Yksin hän ei kuitenkaan kostopuuhiinsa tohdi lähteä, vaan kääntyy avustuksen toivossa tuoreen sheriffin James Crawleyn puoleen. Asiaa hetken tuumailtuaan Crawley suostuu avittamaan Dakaria, ja pian tämä koston merkkien alla muodostettu parivaljakko lähtee tienpäälle kohti androidien olinpaikkaa, pyyhkiäkseen pahantekijät kertalaakista pois maisemaa pilaamasta. Armoa antamatta, myötätuntoa tuntematta...

Tuomio: Kaikin puolin kömpelöhkön pökkelöhkö italoäksöni, jonka elokuvalliset arvot ovat täyttä roskiskamaa. Pölhöviihteen puolelle siis mennään varsin remakasti, ja sellaisesta vinkkelistä katsottuna tämä pätkä toimiikin vallan mainiosti. Aivotoiminta onkin syytä säätää ennen tämän tuotoksen katsomista täysin nollille, sillä jos et sitä tee, niin itse leffa tekee sen puolestasi kohtalokkain seurauksin. Consider yourself warned!

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

A Killer of Men

Poker Run (2009) aka Devil Riders aka Death Riders

Kuvaus: Robert Cohen (Bertie Higgins) ja Allen Shaw (J.D. Rudometkin) ovat kumpainenkin isopalkkaisia, perheellisiä lakimiehiä, jotka halajavat ykstotiseen elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niinpä he ostavat molemmat moottoripyörät alleen, ja eikun vaimojen kera tien päälle ja mutkaista tietä näkymättömiin.

Keskellä Nevadan kuivahkoa aavikkoa matka saa kuitenkin ilkeän puoleisen käänteen, kun tuoreiden motoristien seuraan liittyy kaksi mieleltään vinksahtanutta liivimiestä, Billy (Jay Wisell) sekä Ray (Robert Thorne). Nämä psykopaattiset paatiot saavat sekavahkoon päähänsä idean hieman huvitella pykäläpellejen kustanuksella, siepaten Cheri Shawn (Jasmine Waltz) ja Susan Cohenin (Debra Hopkins) omiin hoteisiinsa. Mikäli Bob ja Allen mielivät saada paremmat puoliskonsa hengissä takaisin, tulee heidän suorittaa kidnappaajien jälkeen jättämissä paperilappusissa ja videomateriaalissa ilmoitetut tehtävät kirjaimellisesti, tai muutoin nalli vaimojen kohdalla napsahtaisi kohtalokkaasti. Kuolettava kissa ja hiiri leikki halki karun erämään on valmis alkamaan...

Tuomio: Silläkin uhalla, että kuulostan jälleen kerran rikkinäiseltä, itseään toistavalta levyltä, niin on pakko todeta tämänkin tuotoksen kohdalla, että potentiaalia huomattavasti parempaan tässäkin olisi ollut. Äkkiseltään kuultuna idea nimittäin kuulostaa varsin hyvältä. Harmi vain, että käsikirjoitus haisee pässinpalleille, näyttelijäsuoritukset ovat kehnompia kuin Läyliäisten kesäteatterissa, ja lopun pilaakin sitten turhanpäiväinen, kidutuspornomainen goreilu, josta on näinä päivinä muutoinkin kyllästymiseen asti ylitarjontaa. Osaavimmissa käsissä tästä olisi voinut saada hyvinkin Breakdownin tyyppisen, pätevän puoleisen kidnappausjännärin, mutta ilmeisesti niitä osaavampia käsiä ei tämän elokuvan tekoon ollut tarjolla. Vain pelkkiä vasempia kätösiä, joissa niissäkin kaikissa peukalo on ollut keskellä kämmentä.