maanantai 3. maaliskuuta 2014
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Due Date (2010)
Kuvaus: Peter Highman (Robert Downey Jr.) on innosta soikeana, sillä hänen vaimonsa Sarah (Michelle Monaghan) on viimeisillään raskaana. Tämän vuoksi Peter kiiruhtaakin lentokentälle ehtiääkseen ajoissa paremman puoliskonsa tueksi synnytykseen. Pahaksi onnekseen Peter törmää kentälle saapuessaan pölhönpuoleiseen näyttelijään, Ethan Tremblayhin (Zack Galifianakis), joka järjestää levottomilla höpinöillään terroristeista kummatkin ulos koneesta. Tekosesta rapsahtaa kumpaisellekin negatiivisena bonuksena lentokielto, joten lompakkonsakin hukanneen Peterin on löydettävä jokin muu keino päästä vaimonsa luo.
Parkkipaikalla tilannetta surkutellessaan Peter joutuu Ethanin yllätetyksi. Pöljäke on jotenkin kummassa onnistunut vuokramaan itselleen ajoneuvon, lupatuen koneesta poiston korvaukseksi kuskamaan pulaan jääneen Highmanin Los Angelesiin. Pitkin hampain Peter ottaa tarjouksen vastaan ja painajaismainen road trip suoraa helvettiin on valmis alkamaan...
Tuomio: Todd Phillipsin (The Hangover) luotsaama köyhän miehen Vauhdilla Chicagoon variaatio, joka jaksaa naurattaa tasan yhtä paljon kuin Maikkarin lauantai-illan sketsiviihdeohjelma Putous. Eli toisin sanoen ei sitten niin tipan tippaakaan.
Molemmat päähenkilöt ovat sitä luokkaa ärsyttävän vastenmielisiä, että kumpaakin tekee mieluummin mieli vetää nyrkillä lärväkkeseen sen sijasta, että tuntisi edes hitusen myötätuntoa heidän puolestaan.
Lopussa nähtävä kahden kiistakumppanin yhteisymmärryksen löytyminen tuntuu sekin ennalta-arvattavalta ja siten mielikuvituksemattomalta ratkaisulta. Kaikki tuo kun on nähty jo aiemminkin, ja vieläpä paljon paremmin tehtynä (esim. Keskiyön pako, Vauhdilla Chicagoon). Mikäli tämän tyyppinen komedia kiinnostaa, niin kannattaa jättää tämä sontapaukku väliin, ja katsastaa sen sijasta jompikumpi noista suluissa mainitsemistani. Eivät nekään täydellisiä leffoja ole, mutta hemmetin paljon hauskempia katsottavia kuin Due Date ikinä on. Ugh! Olen pölissyt!
Nighthawks (1981)
Kuvaus: Deke DaSilva (Sylvester Stallone) muodostaa partnerinsa Matthew Foxin (Billy Dee Williams) kanssa Nykin kovimman kyttäkaksikon. Mikään rikos ei jää tältä duolta ratkaisematta. Mikäli heillä olisi viitat yllään, heitä voisi hyvinkin kutsua Superkytiksi. Panokset kuitenkin kovenevat, kun Euroopassa pommeineen massiivista tuhoa aiheuttanut terroristi, Wulfgar (Rutger Hauer), saapuu Isoon Omenaan räjähteineen päivineen, aikeinaan pistää sielläkin paukkumaan mitä suurimmissa määrin.
Samaan aikaan toisaalla DaSilva partnereineen värvätään puoliväkisin osaksi tuoreeltaan muodostettua CTU:n (Counter Terrorist Unit) tapaista yksikköä, jonka tehtävänä on pysäyttää Wulfgar tekemästä tihutöitään Ameriikan raitilla. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä terroristi osoittautuu varsin vikkelästi äärimmäisen vaikeasti napattavaksi...
Tuomio: Paljon turhaakin parjausta osakseen saanut terroristijahtailu, joka huokuilee jännällä tavalla 70-luvun poliisijännäreistä tuttua fiilinkiä. Mutta eihän se toisaalta mikään ihme ole, sillä alunperin tämän piti olla kolmas osa Gene Hackmanin tähdittämään The French Connection sarjaan. Hackman ei kuitenkaan halunnut enää esittää Popeye Doylea ja niinpä käsikirjoittaja David Shaber muokkasi tarinan uusiksi. Tuloksena Nighthawks.
Mutta nyt se tuomio. Leffa kärsii väliin hieman laiskanpuoleisesta etenemisestä, ollen silti kokonaisuutena kevyesti neljän tähtösen suoritus. Näyttelypuolesta on pakko antaa täydet pisteet Rutger Hauerille, joka vetää roolinsa terroristi Wulfgarina suorastaan jäätävän hyytävästi. Syystäkin mies napattiin viitisen vuotta myöhemmin Liftarin liftaripahista esittämään. Muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin mallikaasti ja komisario Munafoa esittävää Joe Spinelliä on aina ilo nähdä, oli rooli sitten kuinka pieni tahansa. Ehdottomasti mainettaan parempi tuotos, johon kantsii tutustua, mikäli mitään vieläkin parempaa ei sillä hetkellä katsottavaksi ole tarjolla.
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)