Teenage Mutant Ninja Turtles 3: Kaksi ekaa Turtles-pätkää hyllystäni ennestään jo löytyikin, joten tämän kolmannen leffan myötä koko sarja onkin nyt sitten koossa.
The Changeling: Omistin tämän joskus vuosia sitten VHS-nauhana, mutta en kirveelläkään muista mihin sen onnistuin tuolloin hukkaamaan. Epäilen vahvasti vieneeni sen divariin, vaan varmaksi en mene sanomaan. Noh, väliäkö tuolla enää on, sillä nyt sama leffa löytyy dvd-formaattiin sovitettuna. Ja se jos mikä on hyvä se.
Last House on Dead End Street: Tätä en muista aiemmin nähneeni, joten siksi se tulikin hommattua. Oikein kahden levyn variaatio ja kaikki. Kivasti ekstrojakin näyttäisi olevan.
Clash of the Titans: Se aito ja alkuperäinen.
Planet of the Apes: Pitää sisällään alkuperäisen leffan jatko-osineen. Mukana myös bonuslevy, jolta löytyy Behind the Planet of the Apes dokumentti. Juuri se samainen, joka ennestään omistamastani boksista niin surkeasti uupui.
Society: Päivitystä nauhasta levylliseen muotoon. Ei sen kummempaa.
Ong Back Trilogia: Tämäkin leffasarja löytyy nyt kaikessa kokonaisuudessaan. Hyvä niin, sillä vain tuon ykkösen olen aiemmin nähnyt. Muut ovatkin minulle ainakin toistaiseksi täysin tuntemattomia suuruuksia.
Vampire's Kiss: Nicolas Cagen ehkä oudoin leffa ikinä. Vajaatoimintasankari Occon alkuvuodesta kirjoittaman arvostelun elokuvasta tästä voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Steel Trap: En muista esittelinkö tämän jo. Jonkin sortin kidustuspornoilu kaiketi kyseessä. Varmaksi en mene sanomaan, kun en ole sitä katsastanut. Kansitaiteesta plussaa.
Vampire in Brooklyn: Eddie Murphyn Blacula variaatio, jonka ohjauksesta vastasi aikoinaan Elm Streetillä painajaisiakin aikoinaa nähnyt Wes Craven.
4 kommenttia:
Muistan lukeneeni Wes Cravenin haastattelun jossa hän jutusteli muun muassa siitä kuinka hän oli Brooklynin vampyyrin aikana urallaan siinä vaiheessa, että halusi kokeilla muitakin lajityyppejä kuin vain kauhua ja valitettavasti Eddie Murphy taas halusi nimenomaan vältellä komediaa, jolloin molempien toiveiden vuoksi elokuva ei ollut oikein tarpeeksi komediaa ollakseen sitä, eikä myöskään tarpeeksi kauhua ollakseen sitäkään. Siitä on aika tovi kun olen itse elokuvan katsonut, mutta muistelenkin sen tuntuneen jotenkin päättämättömän oloiselta.
Sama probleemahan oli Näkymättömän miehen muistelmien kohdalla kun Chevy Chase halusi siirtyä vakavaan suuntaan ja John Carpenter komediaan.
Mitä tästä opimme? Suutareiden on syytä pysyä lesteissään.
Semmoinenkin tieto liikkuu tuolla jossain, että Murphy oli pakotettu tekemään Brooklynin vampyyrin irrottautuakseen siten Paramountin kanssa solmimastaan sopparista, ja päästäkseen tekemään Pähkähullun professorin Universalin kera. Tiedä sitten oliko sekään lopulta kovinkaan hyvä idea...
Toi turtlesien kolmas tuleminen oli jo selkeesti jo kökömmästä päästä. Kahdessa ekassa iski junnuna (ja iskee edelleen) into, jolla homma etenee. Plussaa myös Hensonin pajan väsäämistä kumipuvuista.
Onnittelut myös vampyyrileffojen (Cage-leffoista puhumattakaan) kärkeen lukeutuvan leffan hommaamisesta ja kiitokset ilmaisesta mainoksesta! Meinasitko itse kirjoittaa kyseisestä mestariteoksesta?
Joo. Aika väsähtänyt oli kyllä jo Turtles 3:nen. Vanilla Ice onneksi älysi pysyä siitä pois, joten jos jotain posiitivista pitää hakea, niin olkoon se sitten vaikka se.
Kiitos. Saatan minä senkin tehdä, että jossain kohtaa tuosta Cagen Nosferatuilusta kirjoittelen. Ajankohtaa en osaa sanoa tässä kohdin. Joskus lähitulevaisuudessa... ehkä.
Lähetä kommentti