Traileri: The Velocipastor (2019)

A Town Called Bastard (1971) aka A Town Called Hell aka Una Ciudad Llamada Bastarda

Kuvaus: Meksiko, 1895. Kooltaan pieni, mutta silti äärimmäisen tehokas vallankumouksellisten joukko hyökkää johtajansa Aguilan (Robert Shaw) johdolla pikku pueblon kirkkoon, ottaen tylysti hengiltä sen uumenissa hartaushetkeä harjoittavat kyläläiset aina piruntorjuntapattteria edustavaa saarnamiestä myöten.

Kymmenen vuotta tapahtuneesta myöhemmin samaiseen kylän rähjään saapuu kalman musta ruumisvankkuri, jota ohjastaa salamyhkäisyyden kaapuun sonnustautunut Espectro (Dudley Sutton) niminen mies. Arkkukin näistä kärryistä löytyy. Ruumiskin sen sisällä on, mutta tavasta poiketen tämä ruumis on edelleenkin täysissä sielun ja... noh... ruumiin voimissa, kuuluen naiselle Alvira (Stella Stevens) nimeltään. Näyttävän paikalle saapumisensa jälkeen Alvira löytää tiensä kylää rautaisen tyrannimaisella otteella hallitsevan Don Carlosin (Telly Savalas) luo, paljastaen tälle tulleensa etsimään vuosikymmen sitten tapahtuneessa kahakassa edesmenneen miehensä murhajaa, tarjoten sille, joka hänet paljastaa ison läjän kultaa palkkiokseen. Ahneuksissan Don Carlos lupautuu Alviraa auttamaan, vaan lyhyeksi kuin kananlento jääpi se yhteistyö ja avunanto varjon lailla liikuksivan Espectron toimesta.

Jo ennestään sekava pakka sekoittuu entisestään, kun paikan päälle pälähtää Meksikon armeijan eversti (Martin Landau) joukkoineen, Aguilaa käsiinsä kovasti kaivaten ja etsiskellen. Everstin harmiksi kukaan ei tunnu tietävän miltä "Kotka" näyttää, joten hänen on turvauduttava äärimmäisen brutaaleihin keinoihin etsimänsä miehen henkilöllisyyden selvittääkseen. Kukaan ei siis tunne Aguilaa, mutta kylän sen hetkinen pappismies puolestaan tuntee Everstin varsin hyvin. Vähän liiankin hyvin, jos mieheltä itseltään sitä kysytään...

Tuomio: Mielenkiintoisista lähtöasetelmista liikkeelle lähtevä paella (ja ilmeisesti jossain määrin myös fish & chips) western, joka Savalasin loistavasti esittämän kusipäähahmon liian nopean poistumisen jälkeen lässähtää kasaan kuin korttitalo ikään. Lisää sekavuutta ja päänvaivaa juonenkulun seuraamiseen tuovat myös luokattoman huono editointi, että myöskin leffan keskivaiheille yllättäen ja pyytämättä lätkäisty takaumajakso, jonka sijasta olisi tarinankerronnalisesti ehdottomasti pitänyt käyttää jotakin toista, paremmaksi havaittua keinoa tai sitä kuuluisaa kikka kuutosta. Näyttelijöitä ei pidä tämän tuotoksen keskinkertaisuudesta millään muotoa syyttämän, sillä he tekevät parhaansa heille eteen lätkäistyn materiaalin suhteen. Olisipa vain se annettu materiaali ollut tasoltaan tasokkaampi, niin tästäkin olisi voinut tulla jotakin suurta. Aineksia huomattavasti parempaan suoritukseen tässä olisi nimittäin ollut, kuin mitä lopulta katsottavaksi tarjottiin.

Vasemmalla Dudley Sutton salaperäisenä Espectrona. 

Oikealla taasen lupsakan leppeänä Lovejoyn kaverina

Tinkerinä, jona suurin osa meistä hänet parhaiten muistaa.

Traileri: The Duel (2016)

Demonoid: Messenger of Death (1981) aka Macabra: La Mano del Diablo

Kuvaus: Jennifer Baines (Samantha Eggar) saapuu Meksikoon tavatakseen siellä miehensä Markin (Roy Jenson), joka yrittää avata hylätyksi jätetyn kaivoksen omaa liiketoimintaansa silmällä pitäen. Paikalliset kaivosmiehet eivät suostu kirvelläkään astumaan sisään kaivokseen, sillä he pitävät paikkaa paholaisen kiroamana. Markin ja Jenniferin ei autaa muu, kuin mennä itse vierailemaan kaivostunnellissa, todistaakseen siten, että puheet kirouksesta ovat täyttä roskaa, ja että louhiminen siellä on siten täysin turvallista puuhastelua.

Aikansa kaivoksen uumenissa haahuiltuaan pariskunta löytää eriskummallisen oloisen ja näköisen irtokäden, jolla on paha tapa riivata kosketuksissa kanssaan olevien ihmisten vasen vastaava, saaden heidät suorittamaan mitä pirullisimpia toimenpiteitä lajitovereilleen. Ainoa keino päästä kirouksesta eroon on loppaista käsi ranteen kohdalta Ash Williamsin tavoin moottorisahalla (muutkin saatavilla olevat teräaseet pätevät) irtipoikkikatki...

"Who's laughing now!"

Katkaistu käsi tulisi tämän jälkeen tuhota (vaikkapa tulella) välittömästi, koska muutoin tämä peiliuniversumin Thing T. Thing karkaa maailmalle uutta vasuria hallittavakseen etsimään. Mutta sitä ennen Jenniferin mies Mark altistuu omaa hölmöyttään 300-vuotta vanhan käpälän vaikutuksen alaiseksi, ja hänestä tulee aivan älyttömän hirveän kamalan paha mies. Niin paha, että hän pakottaa kirousta pelkäävät kaivosmiehet sisälle kaivokseen, räjäyttäen koko roskan taivaan tuuliin heti perään. Ja sitten eikun Las Vegasiin kasinolle noppaa heittämään, koska niin kaikki kaivoksia kaivosmiehineen tuusan nuuskaksi räjäyttelevät ilkimykset tekevät.

Peliluolasta poistuttuaan Mark joutuu parkkipaikalla vastoin tahtoaan kahden kumpaakin sukupuolta edustavan rötöstelijän kaappaamaksi. Konnien kannalta katsottuna tilanne kääntyy kuitenkin varsin nopeasti päälaelleen, sillä demonin verta vasemmassa tassussaan omaava Mark pistää kumpaisenkin kylmäksi alta aikayksikön. Ihmishenkien vienti saa Markin potemaan morkkista ja haluamaan eroon kirotusta raajastaan. Hän yrittää leikata sen pois, mutta käsi pistää hanttiin sytyttämällä Markin tuleen, polttaen tämän lopulta hengiltä kuoliaaksi.

Markin pahoin kärvähtänyt ruumis kuskataan Los Angelesiin hautajaisia varten. Maahanpanijaisista ei tule kuitenkaan mitään, sillä riivattu räpylä herättää Markin takaisin henkiin, ja miekkonen karkaakin säntäilemään jonnekin yön pimeyteen. Kädestäkin Mark yrittää päästä jälleen eroon, onnistuen viimein irroittamaan kehvelin muusta ruumistaan auton ovea apunaan hyödyntäen. Irti leikattu kätönen ei jää kuitenkaan toimettomaksi, etsien heti kättelyssä uuden uhrin tihutöidensä suorittamiseen. Samaan aikaan toisaalla Jennifer yhdistää voimansa pappismies Cunninghamin (Stuart Whitman) kera, pysäyttääkseen ripeästi etenevän ja isosti harmia aiheuttavan kirouksen lopullisesti.

Tuomio: Ennen varsinaisen tuomion julistamista on lienee syytä laskea liikkeelle varoituksen sana, jos kohta toinenkin. Mikäli olet vasenkätinen, niin tämä leffa ei ole alkuunkaan sinua varten, ja onkin suositeltavaa, että etsit itsellesi jotakin muuta katsottavaa. Jotakin sellaista, jossa vasureita kohdellaan tasavertaisina muiden ihmisten kera, eikä kaiken pahan alkuna ja juurena kuten tässä elokuvassa hyvin pitkälti tehdään. Turhaa vain mielesi siis pahoitat, mikäli Demonoidin menet katsomaan, sillä ihminen se olet sinäkin. Ihminen, jolla on tunteet. Ihminen, joka vuotaa yhtälailla verta, kun joku sinua neulalla pistää. Ihminen, joka.... aahh fuck it.... jaksa jatkaa tätä pälinää tämän enempää, joten eikun tuomiota kehiin, niin päästään tästäkin arvostelusta suosiolla eroon. Antamani tähtimäärän näette tuosta alta, eli siitä käy varmasti aikailailla selväksi millaisesta tuotoksesta Demonoidin kohdalla on kyse. 'nuff said. :D

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

Traileri: Shark Exorcist (2016)

Traileri: Live-Evil (2015)