lauantai 8. maaliskuuta 2014

The Ωmega Man (1971)


Kuvaus: Biologisen sodankäynnin seurauksena ihmiskunnan edustajat sairastuvat nopeasti leviävään ruttoon ja kuolevat siten pois. Koko ihmiskuntako? Noh, ei nyt sentään, sillä rutolle immuuni armydoktori Robert Neville (Charlton Heston) elää edelleenkin ja voi siinä ohessa olosuhteet huomioon ottaen melkolailla hyvin.

Nevillen lisäksi jäljellä ovat entisen tv-toimittajan, nykyisen mutantin Jonathan Matthiaksen (Anthony Zerbe) johtama, valoksi aralle ryhtynyt ja munkinkaapuihin sonnustautuva vihamielinen albiinohörhökängi, jota myös Perheeksi tituleerataan. Tämän poppoon tehtävänä on puhua outoja mysteeriseen sävyyn, vastustaa kaikkea teknologiaan liittyvää ja yrittää tietysti ottaa lekuri hengiltä tietyin väliajoin. Matthiaksen mielestä Neville kun edustaa olemassa olollaan mennyttä maailmaa, tiedettä, sekä tuliaseineen kaikkineen sodan aiheuttajaa, joutaen näin hyvinkin kuolemaan pois. Neville taasen on asiasta erivää mieltä, aikeinaan käyttää edellä mainittuja tehokeinoja selvitäkseen yksinäisyyden täyttämästä elämästään hengissä. Mutta onko Neville sittenkään niin ypönä, kuin hän itse kuvittelee....

Tuomio: Richard Mathesonin tarinaan I am Legend pohjautuva dystopiasynkistely, jonka vakavasti otettavaksi tarkoitettu stoori ottaa osumaa tahattoman koomisuutensa (them mutants) ja jossain määrin raamatullisten aspektiensakin vuoksi. Leffan loppu kun menee kuvainnollisesti silkaksi jeesusteluksi. Mutta kun päästarba on itse Mooses, niin minkäs siinä sitten teet? Myöskin, miksi hitossa näihin tämän tyyppisiin leffoihin on aina pakko mennä sotkemaan niitä muitakin ihmisiä? Ilmankin kun tultaisiin varmasti toimeen mitä mainioimmin.

Anyways, kokonaisuutena The Omega Man on pätevähkö ja viihdyttävä tuotos, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisailee mitä sopivimmissa määrin. Heston on sankarina yhtä jäyhä äijä kuin Apinoiden planeetallakin ollessaan, kun taas Anthony Zerbe on puolestaan varsin niljakas olento mutanttipoppoon kiilusilmäisenä albiinoliiderinä. Laulajattarenakin uraa tehnyt Rosalind Cash afroineen edustaa mallikkaasti tämän pätkän blackspoitaatio-osastoa ja Robot Joxistakin tuttu Paul Koslo on.... noh hän on Paul Koslo.
"Insert your Horatio Caine joke here"

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Cobra Mission (1986) aka Operation Nam


Kuvaus: On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun sota Vietnamin viidakoissa saatiin päätökseen, ja karvaan tappion kärsineet jenkit palasivat häntä koipien välissä kotiin. Huhut amerikkalaisista sotavangeista puskan kätköissä vellovat valtoimenaan tiedotusvälineissä, että myöskin tavallisten tasamaantallaajien keskuudessa. Neljä ex-merijalkaväen sotilasta, Richard (Oliver Tobias), Roger (Christopher Connelly), Mark (Manfred Lehmann) ja James (John Steiner), päättävät lähteä omatoimiselle reppuretkelle Kaakkois-Aasiaan, selvittääkseen onko huhuissa mitään perää. Paikan päälle päästyään nelikolle selviää pian, etteivät puheet Vietkongin vankileireistä ovat sitä kaikkein totisinta totta. Vankeja pelastaessaan solttupojille paljastuu myös karu totuus kavalasta salaliitosta, jonka päällepäsmärinä häärii Amerikan Yhdysvaltain hallitus.

Tuomio: Keskiverto, pienen budjetin b-italoäksöni, joka ei kuitenkaan tarjoa katsojalleen oikeastaan mitään sellaista mitä ei olisi jo nähty aiemmin (esim. Uncommon Valor, Rambo: First Blood, Part II), ja jopa paremmin tehtynä. Legendaarinen Donald Pleasence on mukana menossa, mutta suoran toiminnan sijasta mies keskittyy jakamaan ranskalaispapin hahmossa sankarishahmoille aseistusta, toimien myöhemmin myös oppaana. Pienoinen pettymys, sillä olisihan se ollut hauska nähdä Donnie-boy kylvämässä massiivista tuhoa konepistooleineen ja kranaatteineen. No such luck though.

Leffasta voi bongailla Pleasencen lisäksi Ethan "Johnin poika" Waynen, The Inglorius Bastardsin ohjaajana paremmin tunnetun Enzo G. Castellarin, sekä Ennio Girolamin, jonka moni teistä saattaa hyvinkin muistaa sellaisista klassikoista kuin The Bronx Warriors tai The New Barbarians. Niin ja taisi siellä jossakin kohtaa vilahtaa myös Reb Browin kanssa Strike Commandossa ja Yorissa kaveerannut Luciano Pigozzi alias Alan Collinskin. Paljon tutuhkoja lärväkkäitä ainakin niille, jotka enemmälti ovat näitä spaghetti-toimintapätkiä katselleet.

Kokonaisuutena Cobra tehtävä saapi minulta kaksi tähtöstä, ei sen enempää. Mainittaakoon tähän loppuun, että jatkoillekin vielä päästiin paria vuotta myöhemmin Cobra Mission 2 tittelin alla, mutta sitä leffaa minulta ei löydy, joten arvosteluakaan en siitä siis tule kirjoittamaan...