Day of the Dead: Bloodline (2018)

Kuvaus: Pieni ryhmittymä sotilaita ja muita eloonjääneitä piileskelee maanalaisessa bunkkerissa, kehitellen vastalääkettä ja asetta maapallon haltuunsa ottaneita zombeja vastaan.

Tuomio: Gore-efektit olivat kaikin puolin pätevästi toteutettu. Siitä tuo yksi tähti. Mikään muu ei sitten ollutkaan. Toivottavasti Romero käy kummittelemassa armottomasti tämän pätkän tekijöille, sillä sen he tosiaan tekosestaan ansaitsevat. Kamalata kakkaa kaikessaan.

Traileri: Resident Evil - Vendetta (2017)

Wasteland (2013)

Kuvaus: Ikävän puoleinen virus on pyyhkäissyt yli brittiläisen kuningaskunnan, muuntaen ihmiset toistensa lihaa himoitseviksi zombeiksi. Mies nimeltä Scott Miller (Shameer Seepersand) on toistaiseksi onnistunut välttelemään ihmisyöjiksi ryhtyneitä eläviä kuolleita, ja piiloutumaan vainoajiltaan maaseudun rauhassa sijaitsevaan mökin rähjään. Aikansa Scott saa kulumaan pelaamalla pasianssia, jutellen LA-puhelimensa välityksellä Georgen (Gavin Harrison), toisen outbreakista hengissä selviytyneen kanssa, että myöskin odotellessa Lontooseen perhettään katsomaan lähteneen naisystävänsä Bethin (Jessica Messenger) paluuta takaisin luokseen...

Tuomio: Pieni budjettinen, hieman toisenlaisesta näkövinkkelistä esitettävä zombiekauhistelu, joka jättää verellä ja suolenpätkillä mässäilyn vähemmälle, keskittyen enemmälti päähenkilönsä ja naisystävänsä kadonneen rakkauden uudelleen lämmittelyyn tilanteessa, jossa toivon kipinä ihmiskunnan suhteen alkaa hyvin pitkälti olla mennyttä. Etenee väliin turhankin laiskasti, käyden ajoittain jopa tylsäksikin katsottavaksi. Elokuvan loppupuolella saamme vielä ihmeteltäväksi pari uuttakin hahmoa, joista kumpaisenkin olisi voinut mielestäni jättää hyvinkin pois. Tuntuivat vahvasti jälkeenpäin lisätyiltä, jotta leffaan saataisiin sillä kurin lisää juoksuaikaa. Kokonaisuutena tästä jäi muutoinkin semmoinen fiilis, että lyhytfilminä tämä olisi toiminut paljolti paremmin kuin täyteen puolentoista tunnin mittaansa väkisin venytettynä. Lyhäri formaatissa Wasteland olisi helposti saanut meikältä kolme tähteä, vaan tällaisenaan sen on tyydyttävä kahteen taivaankappaleeseen. Halusi se sitä tahi ei.

Veljekset kuin Elvikset

Alistair MacLean's River of Death (1989)

Kuvaus:  Eletään vuotta 1945. Toinen maailmansota on lopuillaan ja Hitlerin kolmannelle valtakunnalle on käymässä köpelösti. Keskitysleirivangeilla karmaisevia ihmiskokeita tehnyt psykoottinen natsipuoskari Wolfgang Manteuffel (Robert Vaughn) ottaa jalat alleen, paeten mittaamattoman omaisuutensa turvin keskelle Etelä-Amerikan tiheintä viidakkoa.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin samaisessa pöheikössä puhkeaa oudohko epidemia. Rämäpäinen seikkailija John Hamilton (Michael Dudikoff) palkataan johdattamaan pienimuotoinen retkikunta epidemian alkulähteille, muinaisten inkojen pyhänä pitämään kaupunkiin, jonka raunioille tuhma setä Manteuffel on perustanut uudenkarhean tutkimuslaitoksen. Kehittämänsä viruksen ja ikioman natsiarmeijansa avustuksella Manteuffel aikoo valloittaa koko maailmaan ikeensä alle. Luoda neljännen valtakunnan...

Tuomio: Turhan monen mutkan kautta liikkeelle lähtevä seikkailupätkä, jonka viipyilevän verkkainen juonenkuljetus saa katsojansa väkisinkin haukottelemaan ja kelloaan hermostuneesti vilkuilemaan. Suoraviivaisemmalla toteutuksella (ja paremmalla kässärillä) tästä olisi voinut saanut astetta siedettävän ädventyyrin. Tällaisenaan se ei sitä todellakaan ole, sillä omiin kengännauhoihin alati sotkeutuminen estää sen olemasta sellainen.

Näyttelytyöstä sen verran, että Vaughn, Pleasence ja Lom hoitavat roolinsa rutiinomaisella otteella moitteettomasti kotiin. Dudikoff taasen... noh... hän on puupökkelömäisen yksi-ilmeinen, tylsä ja paikoin epäselvästi vuorosanansa ulos kähisevä otus, jolta puuttuu tyystin rämäpäisen seikkalijan rooliin tarvittava rosoisuus. Kaksi tähteä. Pohjautuu skottikirjailija Alistair MacLeanin vuonna 1981 ilmestyneeseen, samaa nimeä kantavaan opukseen.

Contagion (2002) aka The Last Breath

Kuvaus: Kampanjointipuhettaan pitävän presidentti Martin Howardin (Bruce Boxleitner) poliittiset löpinät keskeytyvät äkisti, kun mies saa osuman ilman halki kiitäneestä myrkkynuolesta. Vapaan maan johtaja kiidätetään mitä pikimmin pois paikalta, suoraa päätä lähimpään lasarettiin, jonne saapuu myös sinne hälytetty virologi Diane Landis (Megan Gallagher).

Alustavien tutkimusten edetessä presidentin neuvonantaja saa puhelun salaperäiseltä herra Brownilta (Jeffrey Combs), joka paljastaa Howardin altistuneen kuolettavan tappavalle neljännen tason ebolavirukselle. Virukselle, josta paraminen ilman Brownin toimittamaa vastalääkettä on luokkaa mahdotonta. Lääkitystä saadakseen valtion pitää toimittaa Brownille vuorokauden sisällä 100 miljoonaa dollaria, ja homma olisi sitä myöden selvä. Harmi vain, ettei itse virus ole asiasta samaa mieltä. Se kun saa nimittäin yhtäkkiä päähänsä levitä sairaalan sisällä ilmateitse. Karanteeni iskee ja taistelu aikaa, mysteeristä herra Brownia, sekä viruksen etenemistä vastaan on valmis alkamaan.

Tuomio: Ebola. Tuo nykypäivän vitsauksista yksi pahimmista. Ei ihme, että Hollywood on myöskin tarttunut aiheeseen, ja tehnyt siitä jokusen elokuvallisen tuotoksenkin. Contagion (jota ei kuitenkaan pidä sekoittaman Sodenberghin samaa titteliä kantavaan leffaan) on yksi näistä pandemiapätkistä. Valitettavasti vain erittäin kehno sellainen. Ebola elokuvaksi turhan leppoisan oloinen. Ei pidä sisällään sitä oikeanlaista jännitettä ja kiireen tuntua, jota tämän tyyppinen leffa onnistuakseen vaatisi.

Näyttelijät ovat ihan kivoja, mutta tuntuvat hekin olevan pökkelykissä tai ajoittain jopa unessa. Boxleitner on Boxleitner ja Combs tekee sen oman rutiinisuorituksensa leffan pahiksena. Lin Shaye yrittää lopussa hieman, mutta yritykseksi sekin jää. Aiheesta on tehty parempiakin filkkoja, joten suosittelenkin etsimään jonkun sellaisen katsottavaksi, ja jättämään tämän kammotuksen suosilla väliin.