Ilta-Sanomien jutun aiheesta voi käydä lukemassa täältä.
Jos ei nyt mitään muuta, niin selvisi ainakin se, miksi noita puhelimia on ollut hankala mistään löytää. Ranskassahan ne kaikki ovat luurinn... eh luuranneet.
Mainittakkoon tähän loppuun vielä sekin, etten pidä hyvänä moista roskaamista. Muovia on ihan liiaksu kellumassa planeettamme vesistöissä, joten nuo puhelimet olisivat joutaneet hyvinkin olla sinne heittämäti ja joutumati.
Doom: Annihilation, written and directed by Tony Giglio (S.W.A.T.: Under Siege), follows a group of space marines as they respond to a distress call from a base on a Martian moon, only to discover it's been overrun by demonic creatures who threaten to create Hell on Earth...
Eiköhän ne tämänkin Doomin jotenkin onnistu pilamaan. Aivan kuten sen edellisenkin, vaikka kaksi tähteä sille aikoinaan annoinkin.
Kuvaus: Neljä vuotta sitten professori Thomas Booker (Robert Urich) menetti näkönsä onnettomuuden seurauksena. Ohessa häneltä meni myös työ, naisystävä sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta. Pitkällisen kuntoutuksen ja terapian ansiosta Booker saa vihdoin ja viimein elämänsyrjästä jälleen kiinni. Mutta vain hetkeksi pieneksi, sillä Bookerin naapuri murhataan ja poliisi pitää tätä syyllisenä veritekoon. Tahrintuneen maineensa puhdistakseen Booker ryhtyy tutkimaan juttua omin päin, löytääkseen murhaajan, jota hän ei voi nähdä. Mysteeri selviää pikkujiljaa ja murhaaja on lähellä. Jopa niin lähellä, että henkillöllisyytensä paljastuminen saattaisi hyvinkin vielä koitua Bookerin kohtaloksi...
Tuomio: Töllöttimelle tuotettu murhamysteeri, jonka jaksaa juuri ja juuri katsoa läpi kertaalleen. Etenemisvauhti kun on väliin vähän turhankin verkkainen, eikä juonessa tapahtuvat käänteetkään tarjoa liiemmin yllätyksiä. Kaksi tähteä, kun en voi puoltatoistakaan antaa. Turhana tietona voisin tähän loppuun vielä mainita sen, että tämä leffa on toinen, jossa Robert Urich ja Ron Perlman näyttelevät yhdessä, sen ekan ollessa Jäävuoren ryöstäjät (The Ice Pirates) vuodelta 1984. Pöljä pätkä, mutta kaikessa pöljyydessään paljolti parempi pätkä tähän arvosteluni kohteena olevaan verrattuna.
Palataanpas vielä pikaisesti viimeaikaisten läpyskälöydösten pariin, sillä huomasin vasta äsken, että siitä edellisestä postauksesta jäi se kaikista tärkein uupumaan, eli The Last Dragon (Idän lohikäärme) vuodelta 1985.
Siinä missä ne edelliset esittelemäni levyt olivat järjestäen käytettyjä, poikkeaa tämä nyt esittelyssä oleva niistä siten, että tuon jouduin itselleni vartavasten suosikkidivarini kautta (heillä on paremmat kontaktit kuin minulla) itselleni uutena tilauttamaan. Sitä kun ei täällä meilläpäin pahemmin liikuksi oikeastaan missään julkaisumuodossa. Ei edes VHS:nä ole kohdalle osunut, vaikka niiden suhteen minulla väliin on hyvä flaksi käynytkin.
Vaan nyt löytyy tuokin, joten voin taas hetken hengähtää ennen kuin aloitan uuden metsästysreissun seuravaan kokoelmistani vielä uupuvan lätyn suhteen. Alustavasti näyttää siltä, että käytetyn löytäminen saattaa tälläkin kertaa osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi, joten joutunen näillä näkyminen turvautumaan samaan taktiikkaan senkin leffan suhteen kuin Idän lohikäärmeenkin. Mistäkö elokuvasta mahtaa olla kyse? Noh... jaa mutta enpäs kerrokaan vielä. Saatte täältä lukea siitä sitten, kun sen jostakin vihdoin itselleni hankituksi saan.
