maanantai 10. huhtikuuta 2017
lauantai 8. huhtikuuta 2017
A Town Called Bastard (1971) aka A Town Called Hell aka Una Ciudad Llamada Bastarda
Kuvaus: Meksiko, 1895. Kooltaan pieni, mutta silti äärimmäisen tehokas vallankumouksellisten joukko hyökkää johtajansa Aguilan (Robert Shaw) johdolla pikku pueblon kirkkoon, ottaen tylysti hengiltä sen uumenissa hartaushetkeä harjoittavat kyläläiset aina piruntorjuntapattteria edustavaa saarnamiestä myöten.
Kymmenen vuotta tapahtuneesta myöhemmin samaiseen kylän rähjään saapuu kalman musta ruumisvankkuri, jota ohjastaa salamyhkäisyyden kaapuun sonnustautunut Espectro (Dudley Sutton) niminen mies. Arkkukin näistä kärryistä löytyy. Ruumiskin sen sisällä on, mutta tavasta poiketen tämä ruumis on edelleenkin täysissä sielun ja... noh... ruumiin voimissa, kuuluen naiselle Alvira (Stella Stevens) nimeltään. Näyttävän paikalle saapumisensa jälkeen Alvira löytää tiensä kylää rautaisen tyrannimaisella otteella hallitsevan Don Carlosin (Telly Savalas) luo, paljastaen tälle tulleensa etsimään vuosikymmen sitten tapahtuneessa kahakassa edesmenneen miehensä murhajaa, tarjoten sille, joka hänet paljastaa ison läjän kultaa palkkiokseen. Ahneuksissan Don Carlos lupautuu Alviraa auttamaan, vaan lyhyeksi kuin kananlento jääpi se yhteistyö ja avunanto varjon lailla liikuksivan Espectron toimesta.
Jo ennestään sekava pakka sekoittuu entisestään, kun paikan päälle pälähtää Meksikon armeijan eversti (Martin Landau) joukkoineen, Aguilaa käsiinsä kovasti kaivaten ja etsiskellen. Everstin harmiksi kukaan ei tunnu tietävän miltä "Kotka" näyttää, joten hänen on turvauduttava äärimmäisen brutaaleihin keinoihin etsimänsä miehen henkilöllisyyden selvittääkseen. Kukaan ei siis tunne Aguilaa, mutta kylän sen hetkinen pappismies puolestaan tuntee Everstin varsin hyvin. Vähän liiankin hyvin, jos mieheltä itseltään sitä kysytään...
Tuomio: Mielenkiintoisista lähtöasetelmista liikkeelle lähtevä paella (ja ilmeisesti jossain määrin myös fish & chips) western, joka Savalasin loistavasti esittämän kusipäähahmon liian nopean poistumisen jälkeen lässähtää kasaan kuin korttitalo ikään. Lisää sekavuutta ja päänvaivaa juonenkulun seuraamiseen tuovat myös luokattoman huono editointi, että myöskin leffan keskivaiheille yllättäen ja pyytämättä lätkäisty takaumajakso, jonka sijasta olisi tarinankerronnalisesti ehdottomasti pitänyt käyttää jotakin toista, paremmaksi havaittua keinoa tai sitä kuuluisaa kikka kuutosta. Näyttelijöitä ei pidä tämän tuotoksen keskinkertaisuudesta millään muotoa syyttämän, sillä he tekevät parhaansa heille eteen lätkäistyn materiaalin suhteen. Olisipa vain se annettu materiaali ollut tasoltaan tasokkaampi, niin tästäkin olisi voinut tulla jotakin suurta. Aineksia huomattavasti parempaan suoritukseen tässä olisi nimittäin ollut, kuin mitä lopulta katsottavaksi tarjottiin.
Kymmenen vuotta tapahtuneesta myöhemmin samaiseen kylän rähjään saapuu kalman musta ruumisvankkuri, jota ohjastaa salamyhkäisyyden kaapuun sonnustautunut Espectro (Dudley Sutton) niminen mies. Arkkukin näistä kärryistä löytyy. Ruumiskin sen sisällä on, mutta tavasta poiketen tämä ruumis on edelleenkin täysissä sielun ja... noh... ruumiin voimissa, kuuluen naiselle Alvira (Stella Stevens) nimeltään. Näyttävän paikalle saapumisensa jälkeen Alvira löytää tiensä kylää rautaisen tyrannimaisella otteella hallitsevan Don Carlosin (Telly Savalas) luo, paljastaen tälle tulleensa etsimään vuosikymmen sitten tapahtuneessa kahakassa edesmenneen miehensä murhajaa, tarjoten sille, joka hänet paljastaa ison läjän kultaa palkkiokseen. Ahneuksissan Don Carlos lupautuu Alviraa auttamaan, vaan lyhyeksi kuin kananlento jääpi se yhteistyö ja avunanto varjon lailla liikuksivan Espectron toimesta.
Jo ennestään sekava pakka sekoittuu entisestään, kun paikan päälle pälähtää Meksikon armeijan eversti (Martin Landau) joukkoineen, Aguilaa käsiinsä kovasti kaivaten ja etsiskellen. Everstin harmiksi kukaan ei tunnu tietävän miltä "Kotka" näyttää, joten hänen on turvauduttava äärimmäisen brutaaleihin keinoihin etsimänsä miehen henkilöllisyyden selvittääkseen. Kukaan ei siis tunne Aguilaa, mutta kylän sen hetkinen pappismies puolestaan tuntee Everstin varsin hyvin. Vähän liiankin hyvin, jos mieheltä itseltään sitä kysytään...
Tuomio: Mielenkiintoisista lähtöasetelmista liikkeelle lähtevä paella (ja ilmeisesti jossain määrin myös fish & chips) western, joka Savalasin loistavasti esittämän kusipäähahmon liian nopean poistumisen jälkeen lässähtää kasaan kuin korttitalo ikään. Lisää sekavuutta ja päänvaivaa juonenkulun seuraamiseen tuovat myös luokattoman huono editointi, että myöskin leffan keskivaiheille yllättäen ja pyytämättä lätkäisty takaumajakso, jonka sijasta olisi tarinankerronnalisesti ehdottomasti pitänyt käyttää jotakin toista, paremmaksi havaittua keinoa tai sitä kuuluisaa kikka kuutosta. Näyttelijöitä ei pidä tämän tuotoksen keskinkertaisuudesta millään muotoa syyttämän, sillä he tekevät parhaansa heille eteen lätkäistyn materiaalin suhteen. Olisipa vain se annettu materiaali ollut tasoltaan tasokkaampi, niin tästäkin olisi voinut tulla jotakin suurta. Aineksia huomattavasti parempaan suoritukseen tässä olisi nimittäin ollut, kuin mitä lopulta katsottavaksi tarjottiin.
Vasemmalla Dudley Sutton salaperäisenä Espectrona.
Oikealla taasen lupsakan leppeänä Lovejoyn kaverina
Tinkerinä, jona suurin osa meistä hänet parhaiten muistaa.
Tunnisteet:
arvostelut,
elokuvat,
joukkomurha,
kirkko,
Martin Landau,
pappi,
Robert Shaw,
Telly Savalas,
vhs
torstai 6. huhtikuuta 2017
Somewhere Between Mystery and God Lies... The Ninth Configuration
Tuli tehtyä muutama löydös tuossa aamusella. Aloitellaan vhs-nauhakkeilla....
Alarivi vas. oik: Blade Rider - Revenge of the Indian Nations, Rimase Uno Solo e fu la Morte per Tutti
Edit: Noista VHS-nauhoista voisin mainita vielä tässä sen, että niitä oli sinne divariin joku ystävällinen sielu tuonut kolme kohtuu isoa pahvilaatikollista. Eli ihmisillä on nurkissaan vielä niitä, mutta niistä ilmeisesti luovutaan vasta kun on äärimmäinen pakko tai jotain.
Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.
Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.
Tunnisteet:
80's,
blu-ray,
Burt Reynolds,
divari,
dvd,
elokuvat,
kauhu,
kummitukset,
Martin Landau,
scifi,
spaghetti western,
Telly Savalas,
vhs,
western
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




