torstai 4. toukokuuta 2017
Hard Justice (1995)
Kuvaus: Nick Adams (David Bradley) on kovaotteinen ja keinoja kaihtamaton ATF-agentti, joka on jo pidemmän aikaa koittanut toimittaa laitonta asekauppaa harjoittavan Jimmy Wongin (Yuji Okumoto) telkien taa tiilenpäitä lukemaan. Erään ruudinkatkuisen ratsian yhteydessä Nick saa Jimmyn viimein kiikkiin, mutta pidätyksellä on hintansa, sillä kaiken sen hässäkän keskellä viaton siviili saa surmansa, ja se taasen saa agenttimme mielen matoakin matalammaksi. Rinnassa riippakiven lailla painavaa tuskaa lisää entisestään myös tieto siitä, että työtoverinsa ja paras ystävänsä Manny on menettänyt henkensä ollessaan soluttautuneena vankilassa olevien rikollisten keskuudessa. Hämäräperäisissä olosuhteissa vieläpä, kuinkas muutenkaan.
Nick haluaa selvittää ystävänsä murhan, ja sen tehdäkseen mies ujuttaa pomonsa Dickersonin (Clabe Hartley) avustuksella itsensä kiven sisään samaiseen rangaistuslaitokseen, jonka uumenissa Mannyn päivät niin tylysti päätettiin. Käy ilmi, että vankilaa johtava johtaja Pike (Charles Napier) on sisuksiltaan läpimätä rötösherra, joka johtaa valtakuntaansa omaan armottomaan tyyliinsä, apurinaan sadistisen pirullinen Riggs (Alon Stivi) sekä rumaksi tikuksi leikkisästi kutsumansa kumipuun oksa, jolla on niin hitsin kiva piestä tottelemattomia vankipoloja henkihieveriin saakka.
Tutkimuksiaan suorittaessaan Nick saa pian huomata olevansa yksin vastakkain vaarallisen järjestäytyneen alamaailman aseiden salakuljetusjoukkion kansssa. Edessä on väistämätön yhteenotto Jimmy Wongin kanssa, josta vain yksi voi selvitä hengissä maaliin...
Tuomio: Mikäli elokuvien olisi mahdollista saada lapsia, niin tämä Lain kova koura edustaisi pätevähkösti John Woon ohjaaman Hard Boiledin ja amerikkalaisen B-toimintapläjäyksen jälkikasvua vankiladraamalla hitusen höystettynä. Toimintakohtaukset ovat näyttävästi toteutettuja, räjähdyksiä piisaa plenty ja leffan jälkeen voi telkkarin edestä helposti kerätä reisiin asti yltävän läjän savuavia hylsyjä pois kuljeksimasta. Niin ja kun kerran pääosassa heiluu entinen Amerikan ninja David Bradley, tietää se sitä, että jalalla laitetaan toista otsaan koreasti useammin kuin laki sitä ehkä sallisi. Edesmennyt Charles Napier velmuilee oivallisesti yhtenä konnan ketaleista kuten olettaa sopii ja pääseepä mies leffan loppupuolella ottamaan osaa aseelliseen toimintaankin Uzit kummassakin kädessään I Will Have Orderia isoon ääneen huudellen. Enpäs heti muista moista mieheltä aiemmin missään muussa yhteydessä nähneeni, eli jo pelkästään se on näkemisen arvoinen suoritus kaiken muun mesoamisen ohessa.
Asfalttisoturista ja Commandosta tutuksi tullut Vernon Wells on hänkin mukana menossa, mutta hänestä mieleen ei jää oikeastaan mitään muuta kuin naamansa Magic Markerilla hätäisesti sutattu Mike Tyson tyyppinen tatska. Bennettin höyryt jäävät tässä pätkässä siten täysin päästämäti, joten ei hänestä tässä kohdin sen enempää. Loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä leffa jäi Professori Toru Tanakan viimeiseksi ennen kuin sydänkohtaus vei miehen manan majoille viitisen vuotta myöhemmin. Surullista, mutta täyttä totta. Tähdet vielä ja sitten on tämäkin arvostelu taputeltu. Kokonaisuutena Hard Justice onnistui olemaan kaikinpuolin hyvinkin viihdyttävä tapaus, ja kuuluu David Bradleyn lyhyeksi jääneen uran ehtaan parhaimmistoon, ainakin mitä tulee niihin leffoihin, joita minä mieheltä olen tähän päivään mennessä ehtinyt näkemään. Kolme tähteä onkin näin ollessa se ainoa oikea määrä, jonka tälle tohdin antaa, joten sen verran minä sille siis annan.
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
The Duel (2016) aka By Way of Helena
Kuvaus: Texas, vuosimallia 1887. Saarnamies Abraham Brant (Woody Harrelson) johtaa rautaisella otteellaan Mount Hermonin pikkukylää, paasaten siellä asuville ihmiselle kovaan ääneen hurmoksellisen kulttimaista sanomaansa. Kylän liepellä virtaavasta joesta löytyneen meksikaanoruumiit herättävät viranomaisten mielenkiinnon, ja niinpä kuvernööri Sullivan Ross (William Sadler) määrää Texas Ranger David Kingstonin (Liam Hemsworth) soluttautumaan kylän asukkien joukkoon kuolemantapauksia selvittämään. Davidin komennus muuttuu kuitenkin varsin nopeasti astetta henkilökohtaisemmaksi, kun selviää, että Brant tappoi hänen isänsä kuoliaaksi vuosikymmeniä aikaisemmin.
Tuomio: Turhauttavan hidastempoinen ja väliin tylsäksikin äityvä länkkärimysteeri, joka juonensa puolesta pelailee paljolti muukalaispelolla, heittäen loppusuoralle ehtiessään kehiin elementtejä The Most Dangerous Gamestakin. Woody Harrelsonsin suoritusta karismaattisena kulttiliiderinä odottelin etukäteen varsin suurella innolla, mutta harmittavasti hän ei pääse vapauttamaan sisäistä hulluuttaan missään vaiheessa siinä määrin, että hahmostaan olisi tullut elämää suurempi tapaus. Ei hän missään nimessä nyt aivan susihuono tässä tuotoksessa ollut, mutta enemmän jäin häneltä kuitenkin lopulta kaipamaan kuin pätkän päätyttyä irti sain. Aivan kuten itse leffaltakin, jolle kaksi tähteä on mitä sopivin määrä annettavaksi.
tiistai 2. toukokuuta 2017
The Samurai Sword and the Gun Join Forces with Unbelievable Results!!
Joku siellä on saattanut hyvinkin havaita, että tämän blogin päivitystahti on viime aikoina ollut aika olematon. Siihen syynä on ollut jonkinasteinen blogiväsymys, että myöskin reaalielämässä tapahtuneet jutut, jotka omine ominaisuuksineen ovat lisänneet täältä poissaolon määrää vähän liiaksikin. Jottei homma menisi kuitenkaan täysin hunnigolle, niin otetaas tähän väliin parit tänään bongaamani vhs-nauhakkeet esittelyyn....
Alarivi vas. oik: Sarah T. -Portrait of a Teenage Alcoholic, The Taking of Flight 847: The Uli Derickson Story, Sam Whiskey
Ylärivi vas. oik: Cats Eyes II: Frightmare, Victims for Victims: The Theresa Saldana Story, Everyday Heroes
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)