Kingdom of the Spiders (1977)

Kuvaus: Verde Valley, Arizona, USA. Eläinlääkäri Robert "Rack" Hansen (William Shatner) vastaanottaa huolestuneen oloisen puhelun paikalliselta farmarilta, Walter Colbylta (Woody Strode). Eräs Colbyn lehmistä kun ottanut ja mennyt sairastumaan. Varsin mystisesti vieläpä. Niinpä Hansen pyytää Colbya tuomaan kantturan luokseen lähempää tutkimusta varten. Farmari tekee työtä käskettyä ja pian mullikka jo röhnöttääkin Hansenin toimenpidepöydällä, vaahto suusta valuen. Rack does his magic, mutta kaikesta huolimatta neliosaisen vatsan omaava ruohonmussuttaja heittää lusikkansa nurkkaan.

Kuultuaan huonot uutiset Colby on kuin maansa myynyt. Kaksi vuotta hän käytti elämästään naudan jalostamiseen, tarkoituksenaan voittaa sillä mainetta, kunniaa ja laadukkaita palkintoja. Ja sitten yhdessä hujauksessa kaikki onkin yhtäkkiä negatiivisesti toisin. Semmoinen syö miestä. Isosti. Mutta mikä ihme sai lehmän menehtymään niinkin äkillisesti? Rack ei tiedä vastausta tähän, mutta lupaa lähettää ottamansa näytteet Flagstaffin yliopiston labraan tutkittavaksi.

Muutamaa päivää myöhemmin Hansenin pakeille saapuu Flagstaffin yo:n araknologi Diane Ashley (Tiffany Bolling). Labratuloksien mukaan Colbyn nauta kuoli gigalomaaniseen määrään hämähäkkien erittämää myrkkyä. Hansen ei tätä kuitenkaan usko. Ashley tietää olevansa oikeassa, ja vaatii saada suorittaa tutkimuksia alueella, jossa autuaammille laidunmaille siirtynyt märehtijä sai myrkyn kitusiinsa. Näin ollen kaksikko siirtää luunsa Colbyn tilalle. Vähän sinne saapumisensa jälkeen Birch Colby (Altovise Davis), Walterin vaimo, löytää koiransa kuolleena. Ashley suorittaa pikaisen inspektion ja koiran kuolinsyyksi ilmenee samaksi kuin lehmänkin: Hämähäkin myrkky. Hansen on edelleenkin epäluuloinen hämähäkkien suhteen, mutta muuttaa mielensä Colbyn näyttäessä kaksikolle löytämänsä kasautuman, joka suorastaan kuhisee myrkyn täyttämiä, vihasta kihiseviä tarantelloja, valmiina tuhoamaan kaiken eteensä sattuvan....

Tuomio: Kehnohko, karvaisia kahdeksan jalkaisia paljolti sisältävä kauhistelu, jonka parasta antia on ehdottomasti William Shatner taistelemassa hämiksiä vastaan vaahtosammutin aseenaan. That's something you don't see everyday... :D

Traileri: MI4: Ghost Protocol (2011) Official Trailer

Laitetaas tämä virallinen traileri tähän kohtaan. Siitä sentään ymmärtääkin jotakin...

Tarkoituksena katsoa: True Grit

Viimepäivinä tullut katselleeksi niin paljon kaikenmaailman ö-luokan tuotantoja (mm. Zombie Lake, Howling II: Your Sister is a Werewolf, Exterminator 2), että moinen meininki on alkanut hetkellisesti ahdistamaan. Niinpä otinkin itselleni illaksi vuokraamon hyllyltä huomattavasti laadukkaampaa tuijotettavaa kuin yllämainitsemani. Nimittäin Coenin veljesten True Gritin. Luulisi sillä huonojen leffojen aiheuttaman ahdingon kaikkoavan kauas kukkuloille ja pidemmällekin... vai mitä olette mieltä? :D

Tee se itse: Michael Myers asuste 2

Leffamusa - Cry Little Sister - Gerard McMann

Leffamusalla jatketaan. Tällä kertaa vuorossa The Lost Boys elokuvasta tuttu Cry Little Sister....

Movie Monday - Päässäni soi...

On maanantai ja sitä myöden Movie Mondayn haasteen aika. Tänään aiheena on leffamusa ja sehän sopii minulle vallan mainiosti. Itse kun keräilen elokuvien lisäksi myös niiden soundtrackeja. Niitä onkin vuosien varrella kertynyt hyllykköihin ihan kiitettävä määrä. Mutta niistä sitten enemmän joskus toiste, nyt itse haasteen kimppuun. Vaikka aihealue on laaja, niin omalla kohdallani voin sanoa, että leffamusan tekijöistä on minulle yksi ylitse muiden... Ennio Morricone....

Kaverin säveltämät biisit vaan ovat aivan uskomattoman upeaa kuunneltavaa. Tuo yllä oleva The Ecstasy of Gold (The Good, The Bad and The Ugly) on omasta mielestäni Morriconen yksi parhaista sävellyksistä ja omalla kohdallani myös ehdoton suosikkini. Joka kerta kun sen kuulen, nousee ihoni kananlihalle ja kylmät väreet kulkevat läpi selkäpiini. Hyvällä tavalla tosin, jos semmoinen ylipäätään on mahdollista.

Monet kerrat olen saanut itseni myös kiinni siitä, että joko hyräilen kyseistä kipaletta, tai vaihtoehtoisesti viheltelen sitä. Siitä voi päätellä kuinka syvälle (mahdollisten) aivojeni sopukoihin kyseinen sävellys on itsensä lukinnut. Eikä se sieltä ihan hevillä (tai millään muullakaan musatyylillä) pois lähde. Se on vissi ja varma se. :D

Morriconen lisäksi myös John Williamsin (Star Wars, Indiana Jones, E.T.), Basil Poledouriksen (Conan The Barbarian, RoboCop, Under Siege 2), John Barryn (jumalaton läjä Bond-kipaleita, Game of Death) ja Jerry Goldsmithin (Rambot 1-3, Star Trek, Gremlins, The 'Burbs) sävellykset ovat lähellä sydäntäni. Aivan loistavia säveltäjiä kaikki, ja heidänkin teoksiaan soi päässäni aina silloin tällöin, mutta kuten tuossa alussa tuli jo mainittua Morricone on ylitse muiden. llman hänen säveltämäänsä musaa Sergio Leonen Dollari-trilogia (ja moni muukin leffa) olisi jäänyt varsin vajanaiseksi kokonaisuudeksi...

Traileri: Mission Impossible 4: Ghost Protocol (2011) French Bootleg

Kyseisen bootleg-trailerin voi halutessaan käydä vilkaisemmassa täältä.

Traileri: Killer Elite (2011)

Näin trailerin perusteella näyttäisi ihan pätevälle pätkälle. Mutta niin on tehnyt moni muukin leffa. Perustuu näköjään tositapahtumaan. Noinkohan? Jos kuitenkin tekee niin, ei siinä mitään. Statham, Owen ja De Niro. Ei paha castingi. Niin ja trailerissa soi musana Scorpions.... vau!

Hercules in New York (1969)

 

Kuvaus: Oloonsa Olympus-vuorella totaalisesti kyrpiintynyt Herkules (Arnold Schwarzenegger) anoo isältään, Zeukselta (Ernest Graves) lupaa lähteä kuolevaisten joukkoon maan kamaralle. Etsiäkseen sieltä jännitystä jumalattoman tylsähköön elämäänsä. Zeus pitää poikansa ideaa kuitenkin sitä luokkaa pölhönä, että hän kieltää tätä lähtemästä yhtään minnekkään. Heittääpä vihapäissään salamankin Herkulesta kohti, vahvistaen siten negatiivista päätöstään. Harmi vain, että tämä samainen salama sinkoaa sankarimme suin päin New Yorkiin.

Pian miljoonakaupunkiin saapumisensa jälkeen Herkules törmää Pretzieen (Arnold Stang), satama-alueella suolarinkilöitä myyvään katukauppiaaseen, joka näkee alati lihaksiaan pullistelevassa puolijumalassa mahdollisuuden tehdä isosti rahaa. Niinpä Pretzie ilmoittaakin uuden ystävänsä mukaan painonnostokisaan, uskoen Herkuleksen selviytyvän koitoksesta helposti voittajana. Myös paikalliset mafiosot tuntuvat olevan samaa mieltä, lyöden isoja summia vetoa Herkuleksen voiton puolesta. Kesken kisan Zeus puuttuu kuitenkin peliin, rankaisten tottelematonta poikaansa pahimalla mahdollisella tavalla. Ottamalla tältä muihin nähden ylivertaiset voimansa pois. Varma voitto kääntyykin yhtäkkiä tappioksi. Raivosta kihisevät mafiosot kannoillaan, Herkules pakenee paikalta hevosvankkureilla, karmaisevan buzukimusiikin säestämänä....

Tuomio:  Kaikessa kehnoudessaan suorastaan järisyttävän hauska pätkä, jonka parasta antia on kohtaus, jossa Herkules lyö painia Central Parkin eläintarhasta karanneen Kummeli-karhun kanssa. Enpähän muista koska viimeksi olisin nauranut niinkin paljon, kuin juuri sitä kohtausta katsellessa... :D

Elokuvana:                                     Pölhöviihteenä:  

In Memoriam

 

Peter Falk

1927-2011 

Defendor (2009)

Kuvaus: Siviilissä Arthur Poppington (Woody Harrelson) vaikuttaa varsin kiltiltä, joskin ajatuksen juoksultaan yksinkertaiselta heppulilta. Päivänsä hän kuluttaa työskentelemällä tietyömaalla tikkarimiehenä, liikennettä ohjaillen ja kotiin päästyään sarjakuvia lukien. Mutta illan hämärtyessä Arthurista tulee katuja partioiva supersankari, Defendor, joka kotikutoisten vempaintensa avustuksella taistelee suurella antaumuksella kaupungissa vallitsevaa rikollisuutta vastaan.

Erään partioreissun yhteydessä Defendor huomaa parkissa olevan auton, jonka sisuksissa kieroon kasvanut etsivä Chuck Dooney (Elias Koteas) pakottaa väkivalloin prostituutiota harjoittavan Katin (Kat Dennings) seksuaaliseen aktiin kanssaan. Tästä suivaantuneena Defendor ryntää paikalle, vetäen voimiensa tunnossa poliisin retkua turpiin olan takaa. Kat pakenee paikalta ja Defendor lähtee läheiseen kuppilaan syömään. Ateriointi jää kuitenkin kesken, kun paikalle saapuva poliisi pidättää Arthurin, raahaten hänet kammarille kuulusteltavaksi. Sankarimme pääsee kuitenkin pian vapaalle jalalle, poliisin pitäessä häntä harmittomana tapauksena.

Muutamaa iltaa myöhemmin Defendor ja Kat kohtaavat jälleen. Supervoimaton sankarimme on juuri saanut köniinsä Dooneyn kanssa hengaavilta konnanketaleilta. Hyväsydäminen Kat huolehtii Arthurin takaisin kotiinsa, päättäen samalla jäädä muutamaksi päiväksi asumaan tämän luo. Kaksikko ystävystyy ja juurikin Katin ansiosta Arthur pääsee kauan etsimänsä arkkivihollisensa, Kapteeni Teollisuuden jäljille. Asiat kuitenkin mutkistuvat kun virkavalta eri tahoineen päättää puuttua peliin....

Tuomio: Mustaa huumoria sisällään pitävä toimintadraama, joka sillisalaattimaisuudestaan huolimatta toimii yllättävän hyvin.

 

Leffamusa - End - Trevor Rabin

8MM (1999)

Kuvaus: Privaattidekkari Tom Welles (Nicolas Cage) saa aviomiehensä hiljattain menettäneeltä leskeltä, rouva Christianilta (Myra Carter), tavallisuudesta poikkeavan tehtävän. Hänen tulisi selvittää onko edesmenneen tavaroiden joukosta löytynyt, kaitafilmille kuvattu, snuff-pätkä real deal vaiko feikki. Ainoana johtolankanaan Wellesillä on juurikin vain tuo filmin pätkä, jossa vähäisessä vaatetuksessa esiintyvä nuori tyttö joutuu silmittömän väkivallan kohteeksi, menettäen lopulta henkensä. Matka pimeyden ytimeen on juuri alkanut...

Tuomio: Pornoteollisuuden nurjalle puolelle sukeltava, niljakkaan synkeähkö trilleri, joka saa katsojansa voimaan pahoin ja tuntemaan itsensä varsinaiseksi sleazeballiksi moisen tekeleen katsottuaan.

Bram Stoker's Way of the Vampire (2005)

Kuvaus: Legendaarinen vampyyrintappaja Van Helsing (Rhett Giles) hyökkää joukkoineen kreivi Draculan (Paul Logan) linnaan, poistaakseen vallattoman verenimijän lopullisesti päiviltä. Taisto on lyhyt ja kummatkin osapuolet kärsivät mittavia mies/nais/vampyyritappiota. Menetyksistä huolimatta Van Helsing on voitokas, onnistuen katkaisemaan vanhan arkkivihollisensa kaulan highlandermaiseen tyyliin.

Kotiin saavuttuaan Van Helsingiä odottaa varsin epämieluisa yllätys. Vampirisoitu vaimo. Auts! Didn't see that coming, did ya? Surun murtamalle tuholaistorjujalle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin iskeä seipäänsä (semmoinen tammipuinen) elämänkumppaninsa äkillisesti mustuneeseen sydämeen. Moisen otuksen kanssa eläminen kun saattaisi olla bisneksen kannalta huonompi juttu.

Pian yllämainitun jälkeen Van Helsing käy kirkossa ja hänelle myönnetään kuolemattomuus. Lähinnä siksi, että se kuulostaa coolilta. Tai no siis... oikeasti siksi, että hänellä olisi täten aikaa poistaa maailmankartalta kaikki verta imevät syöpäläiset, ja siinä sivussa kostaa myös vaimonsa yön lapseksi muuntaminen. I will get my revenge, ya hear me!

Pikakelausta nykyhetkeen. Van Helsing asuu Los Angelesissa, harjoittaen siellä lääkärin tointa. Hän saa selville, että tähän asti matalaa profiilia pitäneet vampyyrit ovat aikeissa aktivoitua, johtajansa Sebastienin (Andreas Beckett) ja sekä Draculankin possessa aikanaan vaikuttaneen Ariannan (Denise Boutte) toimesta. Niinpä kostoa janoava Van Helsing teroittaa seipäänsä, lähtien jälleen kerran vampyyrijahtiin...
   
Tuomio: Voi pyhä yksinkertaisuus mitä sontaa. Vaan eihän se mikään ihme ole, kun kyseessä on halpistuotannoistaan surullisen kuuluisa The Asylum. Jos minä olisi Bram Stoker, niin nousisin välittömästi haudastani kostamaan tämän kammottavan tekeleen tekijäporukalle. VERISESTI! Se olisi moisille aivottomille nilviäisille nimittäin enemmän kuin oikein....

Movie Monday - Itkupilli

Tässä tulisi minun entreeni Movie Mondayn Itkupilli-haasteeseen. Elikkäs elokuva, joka sai minut aikoinaan itkemään...

Loppukohtaus, jossa E.T.n lajitoverit tulevat hakemaan maapallolle jääneen kumppaninsa pois, vaan oli 9-vuotiaan lapsen (kävin isäni kanssa tämän aikoinani teatterissa asti katsomassa) mielestä niin hellyttävän surumielinen, että kyyneleitähän se pukkasi ulos väkisinkin. Vaan enpähän ollut ainoa teatterissa istuva, jolle tippa linssiin siinä kohtaa tuli...

Tee se itse: Michael Myers asuste 1

RoboCop mainostaa 4

Cherry 2000 (1987)

Kuvaus: Sam Treadwellilla (David Andrews) on ongelma. Suuresti rakastamansa pumpattava androidibarbara, mallia Cherry 2000 (Pamela Gidley), on juuri mennyt rikkisärki, kesken lemmen leikkien. Tilalle pitäisi siis saada jostakin uusi. Mieluummin heti eikä viidestoista päivä. Moisen droidin hommaaminen osoittautuu Samin kannalta kuitenkin hankalammaksi kuin hän alunperin ajatteli. Kyseistä mallia kun valmistettiin aikoinaan todella pieni erä. Heinäsuovaan hukkuneen neulankin löytäisi helpommin.

Sitten Sam saa vihjeen, jonka mukaan vaaralliseksi luokitetulta alueelta, Zone 7:lta, saattaisi hyvinkin löytyä samaa lajityyppiä oleva robobabe. Ja eikun sutena sinne. Ei kuitenkaan yksin. Apurikseen reissulle Treadwell palkkaa E. Johnsonin (Melanie Griffith), rämäpäisen trackerin, jonka tehtäväksi lankeaa opastaa kyborgiseksistä kicksinsä saavan asiakkaansa unelmiensa toasterimisun luo....

Tuomio: Scifi-elementein varusteltu post-apokalyptinen toimintapätkä, joka kaikessa hölmöydessään on äärimmäisen hauskaa katsottavaa. Kulttikamaa ehdottomasti...

Leffamusa - Tron Legacy (End Titles) - Daft Punk

Tänään olen enimmäkseen kuunnellut Tron Legacyn soundtrackia...

Black Eagle (1988)

Kuvaus: USAn ilmavoimien F-111 hävittäjä putoaa Välimereen mukanaan koekäytössä oleva, salaistakin salaisempi laser-jäljitin. Saadakseen kallisarvoisen thingamajinginsä takaisin, CIA lähettää parhaan agenttinsa, Ken Tanin (Sho Kosugi), Maltalle vempelettä noutamaan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sillä myös KGB on laitteesta kiinnostunut, ja näin ollen laittanut omat kenttäoperativensa, eversti Vladimir Klimenkon (Vladimir Skomarovsky) sekä erikoisagentti Andrein (Jean-Claude Van Damme), liikekannalle varastaakseen jäljittimen amerikkalaisten nenien alta.

Tuomio: Hohhoijakkaa. Jotakin kait pitäisi tästäkin tekeleestä sanoa. Vaan en taida moiseen pystyä. Sen verran sanattomaksi veti tämän tuotoksen huonous meinaten. Ehkä on parempi olla ihan hissukseen ja nauttia kesäillasta, lintujen laulua kuunnelleen... Titityy... tai jotain....

Vanishing Point (1971)

Kaksi leffablogin pitäjää. Kaksi arvostelua. Kaksi mielipidettä. Samasta leffasta. Eeppistä! 
...noirin arvostelun Vanishing Pointista voipi käydä lukemassa täältä.

Kuvaus: Kowalski (Barry Newman), tuo kaikkien rattimaakareiden armoitettu kunkku, lyö diilerinsä kanssa vetoa siitä, että pystyy toimittamaan auton (vuoden 1970 mallia olevan Dodge Challengerin) Denveristä San Franciscoon viidessätoista tunnissa. Vaikka pilleripyörittäjä on enemmän kuin epäileväinen Kowalskin onnistumisen suhteen, pitäen tehtävää lähes mahdottomana, hän kaikesta huolimatta toivottaa miehelle onnea matkaan. Sillä sitä Kowalski tulee tarvitsemaan, mikäli mielii vetonsa voittaa.

Maantietä nasta laudassa paahtaessaan Kowalski saa huomata, ettei virkavaltaa edustavat ole kovinkaan mielissään hänen puuhailustaan. Tinanapit koittavat keinolla millä hyvänsä pysäyttää rämäpäisen kaaharin etenemisen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Matka jatkuu ja maine sen kun kasvaa. Lähes myyttiset mittasuhteet saavuttaen. Tästä kiitos kuuluu KOW-radioaseman DJ Super Soulille (Cleavon Little), joka poliisiradiota tasaisesti kuunnellen, välittää ohjelmansa kautta tietoja koppalakkien edesottamuksista tienpäällä raivoavalle lainsuojattomalle. Vaarallinen ajomatka etenee vääjäämättä kohti päätepistettään...

Tuomio: Vanishing Point on bensan katkuinen, palaneen kumin käryinen, peltiä isosti ryttyyn lyttäävä äijäelokuva vapauden kaipuusta ja auktoriteettien vastustamisesta. Sen kyydissä viihtyy vallan mainiosti, simppelistä juonikuviostaan sekä keskinkertaisista näyttelijäsuorituksistaan huolimatta. Leffan loppuratkaisu edustaa osastoa veretseisauttavan pysäyttävä. Siitäkin huolimatta, että se tuntui katseluhetkellä (ja vielä näin jälkeenkinpäin) nopalla heitetyltä.  Noh, ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Televisiolle tehty uusinta versio ilmestyi vuonna 1997. Ratin taakse tuolloin istahti Viggo "Aragorn" Mortensen...

Batman Vanishing

Kapteeni Amerikka retro posteri...

Created by Paolo Rivera....

Movie Monday - Elämäni menetetyt tunnit

No niin. Tässä tulee minun osanottoni Movie Mondayn haasteeseen. Elikkäs huonoin näkemäni elokuva on....

Perusteluja? Voi herran juukeli! Onks pakko semmottis antaa, jos ei taho. Vihani tätä leffaa kohtaan kulkee nimittäin sen verran syvissä vesissä, että on kaikkien kannalta parempi, jos se ei sieltä pintaan nousisi. Pelkkä kansikuvan näkeminenkin kun ärsyttää niin maan vallan vietävästi. Pelottaa ajatellakin mitä tapahtuisi, jos itse leffasta tähän kohtaan kirjoittaisin. Luultavimmin sisäinen petoni (uskotte sen olemassa oloon tahi ette) pääsisi irti, ja sen seurauksena yksikään immeinen ei olisi turvassa siltä rumilukselta. Menipäs tämä nyt ylidramaattiseksi...

Noh, Highlander -The Source- on siis valintani ja sen katsomiseen menetettyjä tunteja (1h 26min. tai 1h 34min, riippuen katsotusta versiosta) en tule koskaan saamaan takaisin....

Etsi kuvasta - Traktorin jäljet

Leffamusa - Nuke is Over - Claudio Simonetti

I Nuovi Barbari aka The New Barbarians (1982)

Kuvaus: Eletään vuotta 2019. Ydinsodan melske ja pauhu on taakse jäänyttä elämää. Väkivallan kyllästämä kulttipoppoo, The Templars, hallitsee rautaisella otteella. Tarkoituksenaan poistaa päiviltä niin heikot kuin vähäjärkisetkin. Moiset vajakit kun eivät millään muotoa sovi heidän upouuteen maailmanjärjestykseensä. Aluksi kaikki sujuukin heidän kannaltaan vallan mainiosti, mutta sitten paikalle kaahaa Scorpion (Giancarlo Prete), joka ei liioin lämpene Temppeliritarien harjoittamalle etniselle puhdistamiselle. Niinpä Scorpion ottaakin tehtäväkseen tuhota kauhua kylvävän kultin, ja sen johtohahmona häärivän Onen (George Eastman), kertarysäyksellä. Avukseen hän saa autiomaasta ilmestyneen, räjähdekärkisillä nuolilla sekä jousella varustetun kulkurin, Nadirin (Fred Williamson). Ihmiskunnan rippeiden tulevaisuus on heidän käsissään....

Tuomio: Legendaarisen italialaisohjaajan Enzo G. Castellarin ohjaama, Mad Maxin jalanjäljissä kulkeva post-apokalyptinen äksönspektaakkeli, joka kuuluu ehdottomasti kategoriaan niin-huono-että-se-on-hyvä-elokuva. Ensimmäistä kertaa näiden kirjoittamieni arvostelujen aikana, joudun jakamaan antamani tähdet kahteen eri osioon. Elokuvalliseen suoritukseen ja pölhöviihteelliseen. Mitäkö sillä tarkoitan? No, se selviää hetikohta tämän tekstin alta. Ai niin... ja päätöksistäni ei sitten voi edelleenkään valittaa... mihinkään... ikinä...

Elokuvana:

Pölhöviihteenä:

RoboCop mainostaa 3

The Wraith (1986)

Kuvaus: Arizonan reunamilla sijaitseva pikkukaupunki elää jatkuvan kauhun vallassa. Syynä tähän on paikallisen nuorisopoppoon autojengi, johtajanaan kivikasvoinen (Nick Cassavetesin esittämä) Packard Walsh. Järjestämissään kisailuissaan panokset ovat kovat ja henkikultakin on väliin höllässä. Ja vaikka lain käsi yleensä on pitkä, ei sekään yllä nappaamaan hyppysiinsä näitä raskaalla kaasujalalla varustettuja rilluttelijoita.

Päivänä eräänä Packard yllättää tyttöystävänsä Kerin (Sherilyn Fenn), Jamie Henkinsin (Christopher Bradley) seurasta. Moinen näky saa Packardin näkemään välittömästi punaista ja hän pieksee Jamien hengiltä siihen paikkaan. Hieman tämän jälkeen kaupunkiin ilmestyy mystiset mittasuhteet täyttävä muukalainen, Jake Kelsey (Charlie Sheen), joka pian paikan päälle talsittuaan iskee silmänsä Keriin. Packard ei tämmöistä vehtailua tietenkään sulata, ilmoittaen oman painokkaan mielipiteensä Jakelle. Tuloksena tästä pukkaa kehiin kolmiodraamaa isosti.

Jaken lisäksi kaupunkiin on saapunut myös toinenkin muukalainen. Mustalla menopelillä ajava heppuli, joka yksi kerrallaan haastaa jengiläisiä autoilla käytävään kaksintaisteluun. Kuolettavin seurauksin...

Tuomio: High Plains Drifterin ja The Crown välimaastoon sijoittuva motorisoitu kostohoopoilu, jonka parasta antia ovat hienot autot, 80-lukuinen soundtrack (mm. Ozzy Osbourne, Billy Idol ja Mötley Crew), sekä nuori Sherilyn "Twin Peaks" Fenn. Ehdotonta kulttikamaa... vaikkei leffana kovin kummoinen olekaan.

Oh, just one more thing....

Tässä iltana muutamana olen tuijotellut dvd:ltä käsin vanhoja Columbo-jaksoja. Aivan loistavaa kamaa. Peter Falk on suorastaan ilmiömäinen roolissaan pienenä, nuhruisen oloisena, sikareja alinomaa tupruttelevana, poliisisetänä, joka päällepäin vaikuttaa kyselevän tyhmiä, mutta jonka mieli on kuitenkin terävimpää veitseäkin terävämpi.

Murhapaikalle saavuttuaan, ja asianomaisia siellä haastateltuaan, hän tietää tasan tarkkaan kuka uhrin tappoi. Loppuaika kuluukin sitten murhamiestä/naista hitaasti kaikenmaailman kummallisuuksilla hiostaen. Aina siihen asti, kunnes tappaja (yleensä joku televisiosta tuttu starba esim. William Shatner tai Robert Culp) viimein saa Columbosta tarpeekseen, tehden ratkaisevan virheen, jääden sitä kautta lopulta kiikkiin.

Hieman kaavamaista, myönnetään. Samalla kuitenkin osa sarjan omanlaista charmia. Mitäpäs sitä hyvää ja toimivaa formulaa keskenkaiken turhaan muuttamaan.

Leffamusa - Bubba Ho-Tep End Title Theme - Brian Tyler

Otetaas tähän väliin vähän rautalankarokettirollia ala Brian Tyler... :D

Päivän kirpparilöytö: Moon

Viime aikoina olen ostellut elokuvani lähinnä kirpputoreilta. Mukaan näiltä kierroksilta on lähtenyt vaihtelevan sorttista leffantynkää. Niin huonoja kuin kohtuullisen hyviäkin. Mutta tänä aamuna räpylääni tarttui todellinen helmi. Nimittäin tuo yllä möllöttävä Moon. Ehdottomasti yksi parhaita näkemiäni scifistelyjä.... ikinä. Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän, mikäli tieteisleffat ovat (ja vaikkei olisikaan) lähellä sydäntäsi. Takaan, ettette tule pettymään....

Jaa mitäkö maksoin siitä? No, kokonaista kaksi egeä pulitin. Ei paha, ei ollenkaan... :D

His Name Was Jason: 30 Years of Friday the 13th (2009)

Kuvaus: Retrospektiivinen katsaus moniosaiseksi revenneen Friday the 13th-kauhistelusagan tekovaiheista, vaikutuksesta populaarikulttuuriin, sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden tuumailuja omista, kuin myös muiden, suorituksista sarjan eri osissa. Juontaja/kertojana itseoikeutetusti erikoistehostevelho (ja osa-aikainen näyttelijä) Tom Savini.

Tuomio: Chi Chi Chi Ha Ha Ha....  :D

Tee se itse: Jurassic Park Jeeppi

Tarvikkeet:  

1 tylsähkön oloinen jeeppi

Taitavat kädet
Työkaluja sisältävä pakki 

Ohjeet moisen menopelin rakentamiseen.

.....ja sitten eikun askartelemaan paskartelemaan...

           

Movie Monday: Rakkain elokuvahahmo

Rakkain elokuvahahmo? Jaa-a. Niitä on niin julmetun paljon mistä valita. Mutta jos nyt yksi täytyy tähän kohtaan heittää, niin eiköhän se ole Evil Dead-elokuvista tuttu Ashley J. Williams....

Kaveri on täys törppö. Suurisuinen öykkäri, joka ajattelee vain ja ainoastaan itseään. Pelkurin vikaakin hänestä jonkinverran löytyy. Antisankareiden antisankari siis. Mutta kun Pimeyden Armeijaa vastaan pitää taistella, tästä heppulista tulee sen luokan badass, ettei demonin riivamilla ole sanansijaa häntä vastaan. Moottorisaha soi, ukkostikku jylisee tuimasti ja one linerit lentää tämän miehen pistäessä ranttaliksi. Pakkohan tämmöisestä tyypistä on pitää :D

Traileri: True Legend (2011)

Oho! Olipas siinä... lentäviä ihmisiä... kung fuilua... vauhdikasta menoa. Tämähän täytyy katsella pois kun tänne asti ennättää. Tuskin teatteireihin iskeytyy, mutta videovuokraamojen hyllyille kuitenkin....

Get Carter (1971)

Kuvaus: Jack Carter (Michael Caine) on lontoolainen gangsteri, jonka Newcastlessa asuva velipoika, Frank, päättää päivänsä hämärääkin hämärimmissä olosuhteissa. Hautajaisten jälkimainingeissa kivikasvoinen kriminaali käynnistää asian tiimoilta omat tutkimuksensa, huomaten pian, ettei paikallinen konnagalleria ole kovinkaan innoissaan nuuskimisestaan. Yksissä tuumin he yrittävät hätistellä Carterin muualle, uhkaillen, kovistellen ja isoon ääneen kiroten. Jack ei kuitenkaan ota moisia häröilyjä kuuleviin korviinsa, jatkaen määrätietoisesti tonkimistaan. Carterille selviää, että hänen veljensä murhattiin, ja että kaiken takana on pornobisnestä pyörittävä Cyril Kinnear (John Osborne). Koston hetki on koittanut....

Tuomio: Tyly. Rujo. Väkivaltainen. Siinä muutama sananen, joilla tätä leffaa voipi hyvin kuvata. Ehdottomasti paras brittiläinen gangsteripätkä ikinä. Ja satavarmasti Stallonen vuoden 2000 uudelleenlämmittelyä parempi. 'nuff said.

RoboCop mainostaa 2

RoboCop - The Future of the Pestilence Control....

Leffamusa - Get Carter Theme - Roy Budd

Tämän päivän kappalevalintani pohjaa alustavasti tulevaa. Seuraavaksi leffa-arvostelun kohteeksi olen nimittäin juurikin valinnut Michael Cainen tähdittämän, 1971 ilmestyneen, Get Carterin. Mutta itse arvostelun voitte lukea täältä tuonnempana. Nyt annetaan tilaa musiikille...

Tarkoituksena katsoa: 10 000 BC

Tänään yritän tehdä jotakin sellaista, jolla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia mielenterveyteni suhteen. Katsoa Roland Emmerichin ohjaaman elokuvan 10 000 BC. Haaste on kova, mutta uskon pystyväni suoriutumaan tästäkin kammotuksesta joteensakin ehjin nahoin. Selvisinhän minä aikoinaan järjissäni Battlefield Earthistäkin. Vaikka tiukkaa se kyllä teki.

Jos minusta ei tämän postauksen jälkeen kuulu pihahdustakaan, tiedätte jotakin kamalaa tapahtuneen. Näin käydessä jätän jälkeeni kuvamateriaalia, jonka joku voi sitten löydettyään toimittaa kaikille mahdollisille elokuvayhtiöille. Jos vaikka found footage-tyylisen leffan markkinoille pykäisivät tai jotain. Mutta nyt... Cover me, 'cause I'm going in.... :D

George Lucas Strikes Back (Fan Made Trailer)

Terminal Invasion (2002)

Kuvaus: On synkkä ja lumimyrskyinen yö. Syrjäisellä lentokentällä, jossakin keskellä ei mitään, seitsemän matkustajaa saa kuulla lentäjältään Cathy Garrettilta (Chase Masterson) huonoja uutisia. Heidän lentonsa on ulkona rankasti raivoavan myräkän vuoksi juurikin pistetty jäihin. Päätökseen tyytymättömät matkaajat koettavat parhaansa mukaan taivutella Chasea lentämään, mutta nainen pitää päänsä, ja kone pysyy maassa. Ainakin siihen asti kunnes myrsky laantuisi.

Ovi käy. Sisään paukahtaa kaksi poliisia, sekä vankilaan käsiraudoissa saatettavana oleva murhamies Jack (Bruce Campbell). Kolmikko on uuden ajoneuvon tarpeessa, sillä edellinen menopeli päätyi onnettomuuden seurauksena nokka edellä puuhun. Puhelinta olisi siis tarvis käyttää. Puhelinlangat eivät jäätävän puhurin takia kuitenkaan puhua pukahda, saati sitten laula. Kännykät eivät pelaa. Radioyhteyskin on poikki. Mutta nämä kaikki ovat ongelmista niitä pienimpiä, kun lentoasemalle loukkuun jääneille selviää, ettei osa heistä olekaan sitä miltä ulkoapäin näyttävät.....

Tuomio: Kengännauhabudjetilla teeveelle tehty scifistely, joka halvasta ulkomuodostaan ja sisällöstään (juonikuvio on lähes täysin ripattu John Carpenterin The Thingistä) huolimatta, onnistuu olemaan omalla pölhöllä tavallaan varsin viihdyttävä kokonaisuus :D.

Mortal Kombat: Legacy - Episode 8