torstai 28. helmikuuta 2019
lauantai 23. helmikuuta 2019
Welcome To The Scariest Place on Earth
Otetaas tähän kohtaan parit viimeaikaiset DVD-bongaukset...
Alarivi vas. oik: Street Law, The Barbarians
perjantai 22. helmikuuta 2019
torstai 21. helmikuuta 2019
Traileri: Dragged Across Concrete (2019)
Mel Gibsonin ymmärrän. Don Johnsonin ja Michael Jai Whiten myös. Mutta mitä hittoa Vince Vaughn tässä pätkässä tekee? Kaveri ei sovi joukkoon sitten niin alkuunkaan.
tiistai 19. helmikuuta 2019
maanantai 18. helmikuuta 2019
Zombiethon (1986)
Kuvaus: Eläviltä kuolleilta karussa oleva nuori naisen alku piiloutuu El Rey nimiseen leffateatteriin (joka sekin on muuten täynnä zombeja), jonka valkokankaalle heijastuu erinäisiä klippejä sellaisista zombiklassikoista kuten Zombi Flesh Eaters, Zombie Lake, Oasis of the Zombies, Fear, Dr. Orloff's Invisible Monster, A Virgin Among the Living Dead sekä The Astro Zombies.
Tuomio: Mitäköhän ovat mahtaneet ajatella ne immeiset, jotka tämän vuokraamosta kotiin katsottavakseen aikoinaan kiikuttivat? Mistään oikeasta leffasta tässä nimittäin ei ole kyse, vaan todellakin klippishowsta, johon on kerätty parhaita paloja (vitsi tarkoitettu) ihmislihan makuun päässeiden elävien kuolleiden edesottamuksista. Tissejä, gorea ja zombeja. Niitä piisaa tässä tuotoksessa ihan kiitettävästi. Juonellista tarinaa tahi elokuvallisia arvoja ei sitten niinkään. Kaksi tähteä silti, sillä oli tuossa mukana muutama hyväkin pätkäisy, jonka pohjalta voisin itse leffakin katsastaa. Mikäli kyseisen elokuvan siis jostakin vain löydän.
lauantai 16. helmikuuta 2019
Lucky Luke (1991)
Kuvaus: Daisy Town. Rikollisten ja henkipattojen ikioma temmellyskenttä, jossa kunniallinen mies pääsee heti ja helposti hengestään. Kunniallisia naisia kaupungissa ei sitten olekaan. Tähän ruudinsavuiseen, ilmastoltaan hyvin lyijypitoiseen ja viskiltä vahvasti tuoksahtavaan paheiden pesään ratsastaa uljaalla ratsullaan Lucky Luke (Terence Hill), omaa varjoaankin nopeammin Coltinsa kotelostaan esiin vetävä sankarismies.
Lakia ja järjestystä suuresti arvostava Luke ei pidä siitä, mitä Daisy Townissa on meneillään. Niinpä hän päättääkin puuttua asiaan, nimittällä itsensä kaupungin tinanappia rinnuksissaan ylpeästi kantavaksi lainvalvojaksi. Eikä aikakaan, kun rauha jo palaakin takaisin ennen niin villin ja vallattoman Daisy Townin kaduille. Kunnes päivänä eräänä kaupunkiin saapuu ratsain vankilasta tilanpuutteen vuoksi pois potkitut Daltonin veljekset. Villin lännen rumin, inhoittavin, likaisin ja murhanhimoisin rosvokopla. Katalat mielessään Daltonit koittavat saada lähistöllä asustelevat intiaanit rikkomaan rauhansopimuksensa ja hyökkäämään Daisy Towniin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vastaansa Daltonit saavat Lucky Luken, kuudesti laukeavan Coltinsa sekä Jolly Jumperin (Roger Millerin ääni), kertaalleen potkaisevan hevosensa....
Tuomio: Morrisin ja Goscinnyn luoman sarjakuvallisen lännensankarin Lucky Luken live-action variaatio, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kuitenkin valitettavan keskiverroksi tuotokseksi. Sarjakuvasta tuttuja vitsejä viljellään, mutta naurattivat siltikin paremmin sarjakuvassa. Tähän versioon niitä ei ole saatu toimimaan alkuunkaan. Terence Hill velmuilee Lukena, vastaten myös pätkän ohjauksesta, Roger Millerin äänellä varustetun Jolly Jumperin varastaessa koko shown. Siitä tuo toinen antamani tähti. Sai seurakseen yhden kauden mittaisen, samaa nimeä kantavan televisiosarjan
tiistai 12. helmikuuta 2019
lauantai 9. helmikuuta 2019
perjantai 8. helmikuuta 2019
torstai 7. helmikuuta 2019
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
tiistai 5. helmikuuta 2019
maanantai 4. helmikuuta 2019
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Undefeatable (1993) aka Cui hua kuang mo
Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee.
Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.
Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan.
Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.
Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.
Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
perjantai 1. helmikuuta 2019
Eye of the Tiger (1986)
Kuvaus: Buck Matthews (Gary Busey) on yhtäältä Vietnamin sodan veteraani ja toisaalta taasen entinen linnakundi (elokuvallisia kliseitä ei koskaan voi olla yhdelle hahmolle liikaa), jonka viimeisin tuomio tuli kuitenkin ehkä hieman liian heppoisin perustein. Voisipa jopa sanoa, että hänet passitettiin kiven sisään syyttömänä niihin tekoihin, joita hänen oikeudessa väitettiin tehneen. Elokuvalliset kliseet, you know.
Noh, vapaus koittaa viimein "Taalalle" ja mies suuntaakin tiensä heti takaisin kotikyläänsä, jossa hänen olisi tarkoitus aloittaa uusi elämä, vaimonsa Christien (Denise Galik) sekä pienen Jennifer (Judith Barsi) tyttärensä kera. Kotiin päästyään Buck kuitenkin pian huomaa, ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Kylä ja sen asukit elävät jatkuvan kauhun ja pelon vallassa. Tuhmia työkseen tekevä moottoripyöräjengi, Blade...
Ei, ei, ei... ei tuo Blade, vaan tämä (William Smithin esittämä) Blade.
Niin, siis kuten olin sanomassa tätä tuhmia tekevää moottoripyöräjengiä johtaa ilkeä Blade-niminen mies, jolla on (kuvassa näkymätön) takaraivoaan rumentava ja kaikin puolin tyhmän oloinen takatukka. Iltana eräänä rakennustyömäältä töistä kotiin matkaava Buck todistaa jengiläisten väkisinmakaamassa Dawnia (Kimberlin Brown), paikallista sisar hento valkoista. Buck puuttuu peliin, ajaen lava-autollaan pelehtivät pervertikot käpälämäkeen alta aikayksikön, pelastaen siten pulaan joutuneen hoitsun kohtalolta kamalalta.
Baikkeri Blade pahoittaa luonnollisesti mielensä Buckin asioihinsa puuttumisesta. Yleisosastolle kirjoittelemisen sijasta Blade ottaa kovat keinot käyttöönsä, lähettäen uskolliset alamaisensa Matthewsin kämpille hulluina hilluskelemaan. Jopa siinä määrin, että kaiken sen tohinan keskellä Buckin vaimo saa väkivaltaisesti surmansa, tytär Jenniferin vaipuessa äitinsä murhan nähdessään shokin aiheuttamaan tiedottomuuden tilaan.
Tapahtuneen vuoksi Buck kääntyy sheriffin (Seymour Cassel) puoleen, mutta turhaan, sillä tämä kieltäytyy tylysti auttamasta surunmurtamaa entistä linnakundia hädässään. Niinpä Buckille ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa oikeus omiin käsiinsä, sitä itselleen saadakseen. Buck ottaa yhteyttä Jamieen (Jorge Gil), Miamissa ison luokan pulverikauppaa pyörittävään huumeparoniin, joka on päähenkilöllemme yhden pystyssä henkensä vankilassa pelastamisesta. Jamie toimittaa Buckille pölykapseleihin asti aseistetun erikoismaasturin, joka saisi itsensä James Bondinkin vihertämään kateudesta. Tarvittavaa tulitukea Buck saa myös J.B. Deveraux'lta (Yaphet Kotto), vanhalta Vietnam-buddyltään, jolta häneltäkin löytyy roppakaupalla tarvittavaa tietotaitoa konnanketaleiden kurittamiseen. Koston hetki on koittanut.
Tuomio: Gary Busey koston enkulina! Kolme tähteä ja jatkoon. Lopun maastoautoränttätänttäily on täyttä A-Tiimiä ;D
Jotain tuttua
Aamusella tulin pyörineeksi keskustassa asioita hoitamassa. Sen lisäksi, että minulta ratkesi housut (älkää edes kysykö), kävin myös kahvilla (ennen housujen ratkeamista) eräässä kahvilassa, jonka seinää koristaa seuraavanlainen tapetti...
Jotain kovin tuttua tuossa tapetissa on? Kuin olisin nähnyt sen jossakin muualla ja aikaisemminkin. Pienellä eroavaisuudella, mutta kuitenkin. Kun nyt vain muistaisi, että missä... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)