maanantai 31. heinäkuuta 2017
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
They Wanted to Create a New Form of Human Life...They Failed
Parit viimeaikaiset VHS-bongaukset tähän kohtaan...
torstai 27. heinäkuuta 2017
The Mountain Men (1980) aka Wind River
Erään tällaisen atakin tuoksinassa Tyler onnistuu vangitsemaan naisen, Juoksevan Kuun (Victoria Racimo), joka Tukholma-syndrooman omaisesti rakastuu kaappaajaansa kiireestä kantapäähän. Moinen meno saa Kotkan verenpaineen kohoamaan tähtitieteellisiin lukemiin, kas kun Kuu on hänen naisensa, eikä kenenkään muun sovi häntä siten rakastaman. Vihan ja mustasukkaisuuden sokaisema Kotka valmistautuu viimeiseen hyökkäyseen, tarkoituksenaan hakea naisensa takaisin, ja ottaa siinä ohessa hengiltä mies, joka hänet luotaan väkivalloin pois vei.
Tuomio: Mitä villimpi maa, sitä villimmät miehet. Näin meille sanoo tämän leffan takakansipaperin teksti. Noh, onhan tässä pätkässä toki väliin menoa ja meininkiä, mutta ei se nyt mitenkään erityisen villiä kuitenkaan ole. Paikoitellen hyvää sanailua kahden pääosatähden välillä, jonkin verran toiminnallista reippailua, että myöskin ripaus verta sekä yksin kappalein irtileikaittuja ihmispäitä. Niin ja olihan ne taustalla näkyvät maisematkin väliin aikasta eeppistä katseltavaa. Sillai niinku matkailuvideo mielessä tai jotain. Kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää.
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Crackerjack (1994) aka Cracker Jack
Jack kuitenkin lähtee reissunpäälle vasten parempaa tahtoaan ja aluksi kaikki tuntuu sujuvan varsin sutjakasti. Mutta sitten paikan päälle pälähtää jostakin ilmaa pilaamaan Ivan "not related to Leo" Getzin (Christopher Plummer) johtama saksalainen uusnatsijoukkio, tarkoituksenaan kaapata matkaansa 50 miljoonan dollarin edestä hotellissa olevia timangeja. Väkivaltainen ryhmittymä ottaa kaikki majoituskeskuksen asukkaat panttivangikseen, paitsi tietenkin Jackin, joka sattuu olemaan yksin jossakin ihan muualla. Die Hardiksihan tämä menee, sillä Jack on ainoa henkilö, jolta löytyy tarvittavat taidot hiihtokeskukseen tunkeutuneiden rötösherrojen pysäyttämiseen ja panttivankien pelastamiseen. Kiirettä kuitenkin pitää, sillä samaiset rötösherrat ovat viritelleet ryppään räjähteitä ympäri hotellin yllä majesteettisesti jyhkeilevän Kalliovuoren rinnettä, aikeinaan aiheuttaa sen luokan lumimyräkkä, että se pyyhkisi liikkeelle lähtiessään kaiken tieltään tylysti pois. Todisteineen, panttivankeineen, kaikkineen...
Tuomio: 80-luvun loppupuolella ilmestynyt Die Hard osoittautui sen verran isoksi hitiksi, että se sai pian tukullisen jäljittelijöitä, joita pääsi tähdittämään lähes jokainen toimintatähti, jota planeettamme päällään kantaa. Van Damme pieksi pahiksia menestyksekkäästi turpaan jäähallissa kesken hockey-matsin, kun taas Steven Seagal leipoi konnanretaleita lättyyn niin taistelulaivalla kuin junassakin. Wesley Snipes siirsi tutuksi tulleen kaavan lentokoneeseen ja vähän muuallekin, eikä Dolph Lundgrenkaan välttynyt diehardismilta, sillä mies pääsi hänkin rock-bändin rumpalina pelastamaan panttivankeja ketkujen kynsistä.
Valkoinen talokaan ei ole ollut turvassa sinne väkisin tunkevilta pahiksilta, eikä liioin Air Force Onekaan. Onneksi paikalla on ollut aina joku yksin jätetty tekijä, joka hoitaa homman kotiin onelinereita sujuvasti viljellen. Bruce Willis on hänkin palaillut aina silloin tällöin Die Hardien pariin. Yleensä silloin, kun muut projektinsa ovat heittäneet häränpyllyä. Viidesti on näin päässyt jo käymään ja kuudennestakin tulemista on ollut viimevuosina valitettavasti puhetta.
Sitten meillä on Crackerjack, joka sekin on paljosta velkaa Die Hardille ja sen jälkeläisille. Kovinkaan kaksinen tekele se ei ole, mutta onnistuu kuitenkin orjallisesti toistamaan lajityypille ominaisiksi vuosien varrella tulleet kliseet. Leffa menee hävyttömyyksissään jopa niinkin pitkälle, että liftaa tiettyjä kohtauksia ja dialogia lähes suoraa Willisin Die Hardista. Konnatkin tulevat jälleen kerran Saksasta aivan kuten esikuvassaan. Budjetti on tosin tässä pätkässä huomattavasti pienempi, joten menokin on sitten sen mukaista. Keskivertoa, mutta kohtuullisen viihdyttävää. Plummer on ihan ookoo parhaaseen eurotrash pukuunsa (lieneekö ostanut sen John Phillipsiltä Lontoosta? Huhujen mukaan Arafatkin osti pukunsa sieltä) sonnustautuneena Getzinä, vetäen roolinsa läpi yllättäen vakavalla naamalla ottaen huomioon leffan hölmöhkön juonikuvion. Tai sitten hän sen verran taitava näyttelijä, että osaa peittää huvittuneisuutensa sen verran hyvin, ettei sitä katsoja huomaa. Griffith on taasen omalta osaltaan semmoinen markan toimintastara (vrt. Jeff Speakman tai vaikkapa Bryan Genesse), jolta ei elämää isompia suorituksia kannata edes odottaa. Mies hoitaa hommansa loppuun asti, tosin tällä kertaa enemmälti ase kädessä, kuin nyrkein ja jaloin.
Crackerjack on sellaista keskivertoa ajantappoa, joka ilmeisesti menestyi vuoraamojen hyllyillä sen verran mainiosti, että se sai jälkeenpäin pari jatko-osaakin. Niissä tosin Griffith ei enää ole mukana, vaan Jack Wildia niissä esittää kaikkien äksönstarbojen uskomaton alfaurosheebo eli Judge... Rein... hold? WTF? Noita jatko-osia en valitettavasti omista, mutta mielelläni katsottavaksi otan, jos vain jostakin käsiini saan. Judge Reinhold tiukkailmeisenä toimintatähtenä. Sitä ei ihan jokapäivä sellaista kuulkaa näekään...
torstai 20. heinäkuuta 2017
Buford's Back... And This Time He's Out for Blood
Kun nyt kerran viimeaikaisia löydöksiä olen tässä esitellyt, niin laitetaan trilogian päätteeksi esille kolmisen kipaletta vhs-nauhaa, jotka poimin matkaani eilettäin divarissa käydessäni....
The Park is Mine minulta jo ennestään löytyikin, muttei kotomaisena videojulkaisuna, joten nappasin sen siksi matkaani. Red Dawn taasen komeilee hyllyssä dvd:nä, vaan onhan se sen verran legendaarinen pätkä, että täytyyhän siitä olla vhs-julkkarikin kokoelmissa nääs. Walking Tall, Part II jääkin sitten tuosta kolmikosta ainoaksi, jota en aiemmin ole missään muodossa omistanut, joten siinä suhteessa on erittäin mieluinen löydös. Nyt vain tarttis saada jostakin se eka ja kolmas osa, jotta sekin sarja olisi siten koossa. Ehkä sekin ihme vielä joku päivä tässä vielä tapahtuu.
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Päivän opusbongaus: The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films
Sen verran asia jäi minua hyvin pitkälti jälkikäteen vaivaamaan, että päätin hiljaa mielessäni jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa yrittää uudemman kerran. Nyt se kerta on tullut, ja niinpä ylpeänä esittelenkin teille opuksen The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films, jonka sisäsivuilla käydään varsin kattavasti läpi koko mainitun leffayhtiön kirjava tuotanto aina hamasta aamusta ehtoon ruskoon saakka. Leffa kerrallaan, televisiopuoltakaan mitenkään väheksymättä tahi sitä unohtamatta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos eritoten niille, joille Hammer yhtiön elokuvat ovat sydäntä ja miksei muitakin elimiä lähellä.
maanantai 17. heinäkuuta 2017
sunnuntai 16. heinäkuuta 2017
Päivän unimonsteribongaus: Freddy Krueger
Viikon blogipakoilun jälkeen lienee jälleen kerran syytä palata takaisin ruotuun. Kirpparilla poikkesin aamutuimaan. Leffatarjonta oli sen verran kuivahko, että keskityin etsimään jotakin muuta. Kuten leffa-aiheista oheiskrääsää. Tuossa vieressä komeilee todiste siitä. Hieman kehno kuva, mutta toivottavasti saatte siitä selvää.
Freddy Kruegerhan se siinä kaikessa karrelle palaneisuudessaan. Freddy's Dead variaatio tuo näyttäisi olevan. Aikas retee vai mitä? Tosin Freddyn ilme ei ole kovinkaan pelkoa herättävä. Enemmänkin muihkeahkon veikeä. Semmoinen pieraisin täydessä hississä eikä kukaa tiedä, että se minähän se olin. Noh, tuohon on nyt tyytyminen, kun muutakaan ei siellä kirpparilla tarjolla ollut. Pääasia, että aiemmin hankkimani Jason Voorheesilla on nyt arvoisensa kiistakumppani, jonka kanssa pistää tarvittaessa rähinäksi oikein isosti.
Postauksen päätteeksi viesti kaupunkilaiselta, jolla on ollut sydämellään sen verran tärkeähköä asiaa, että on päättänyt julistaa sen kaikelle kansalle nähtäväksi asfalttiin ikuistamalla. Enjoy!
lauantai 8. heinäkuuta 2017
Alligator II: The Mutation (1991)
Kuvaus: Kaksi yöjalassa ja kalassa olevaa vekkulia päätyy vasten parempaa tahtoaan massiivisen petoeläimen syömäksi. Peto on kooltaan massiivinen, luonteeltaan äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu ja ruokahalultaan ilmeisen kyltymätön. Seuraavana aamuna tapahtumapaikalta löytyy toisen miehen käyttämä nokialainen, joka pitää sisällään muusta ruumiista irti haukatun jalan. Kuolinsyyntutkija epäilee jalan tulleen puraistuksi pois isohkon alligaattorin toimesta, sillä pakkohan hänen on, kun kerran leffan nimi, että myöskin kansipaperin lätkäisty kuva sitä niin maan perusteellisesti vaatii. Uhriluvun kasvaessa tapauksia tutkiva rikosetsivä David Hodges (Joseph Bologna) tulee itsekin vakuuttuneeksi siitä, että tappaja-alligaattorin kanssa tässä ollaan todellakin tekemisissä. Hodgesin epäonneksi kukaan muu ei tunnu ottavan puheitaan todesta. Paitsi tietysti sitten, kun se on jo auttamattomasti liian myöhäistä...
Tuomio: Kökkökakkaa, mutta äärimmäisen viihdyttävää sellaista, joten pölhöviihteen puolelle tämän pätkän kohdalla sen verran isosti lipsahdetaan, että tähtimäärän antaminenkin on siinä suhteessa helppo nakki. Mukana menossa Joseph Bolognan lisäksi Dee Wallace (jota on aina mukava nähdä) sekä Steve Railsback, jolla on pitkät perinteet erinäisten nilkkien esittämäsestä. Sellaista hän tässäkin esittää ja tapansa mukaan yhtä tasokkaasti kuin yleensäkin. Railsbackin lisäksi leffasta voi bongata toisenkin konnaa esittävän, nyt jo edesmenneen konkarin eli Richard Lynchin, jonka rooli ei ole tällä erää kovin iso, mutta mukava bonusylläri siitäkin huolimatta.
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
torstai 6. heinäkuuta 2017
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Deep Blue Sea on saamassa jatko-osan
Kyllä, näin todellakin on, eikä siinä vielä kaikki, sillä tätä kyseistä pätkää kuvataan täyttä häkää juuri nyt ja parhaillaan. Ja ennen kuin kysytte, niin Rennyllä ei ole tämä proggiksen kanssa sitten niin mitään tekemistä. Sen sijaan kaverilla nimeltä Darin Scott on enemmältikin, sillä hän on se heppuli, joka tätä jatketta on palkattu luotsamaan. Mitä? Ette ole kuullut Scottista vai? Noh, en ole minäkään, mutta eihän hän nyt ihan turha kaveri voi olla, kun on mm. ohjannut sellaisenkin unohtumattoman klassikon kuten House Party: Tonight's the Night vuonna 2013.
Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä arvatkaas kaksi kertaa mikä onkaan se televisiokanava, jonka ansiota tämäkin jatko osa on. Annan vihjeen. Se alkaa kirjain parilla SY.... ja päättyy pariin... FY. Saas nährä ny sitte, mitä tästäkin lopulta tulee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)